Luokanopettajien kokemuksia alakouluikäisen oppilaan psyykkisen oireilun kohtaamisesta koulutuksen kentällä
Niemistö, Elisa; Teperi, Emma (2020)
Niemistö, Elisa
Teperi, Emma
2020
Luokanopettaja, kasvatustieteen kandidaatin tutkinto - Teacher Education, Bachelor of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294622
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294622
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kokemuksia oppilaan psyykkisen oireilun kohtaamisesta alakoulussa. Psyykkisellä oireilulla tarkoitetaan mielialaan ja poikkeavaan käyttäytymiseen liittyvää oireilua. Tutkimus on yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä varhaisella puuttumisella voidaan ehkäistä oireilun johtamista vakavampiin mielenterveyshäiriöihin. Aihetta on tutkittu sen ajankohtaisuuteen nähden vähäisesti, etenkin alakoulun kontekstissa ja luokanopettajien näkökulmasta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aihetta käsiteltiin oppilaiden psyykkisen oireilun ilmentymisen, luokanopettajien tukikeinojen sekä luokanopettajien ammatillisten valmiuksien teema-alueiden kautta. Haastatteluihin osallistui viisi luokanopettajaa, joilla ei ollut erityisopettajan pätevyyttä.
Tutkimus osoitti, että luokanopettajat kokevat tunnistavansa oppilaan psyykkistä oireilua suhteellisen hyvin, mutta se saattaa jäädä myös havaitsematta. Oppilaiden psyykkinen oireilu saattoi näkyä luokkahuoneessa esimerkiksi haitallisina käyttäytymismalleina tai erilaisina tunnetiloina. Luokanopettajat kokivat oppilaan oireilusta saamansa tiedon tärkeäksi, mutta he kokivat saaneensa tietoa vanhemmilta tai muilta tahoilta vaihtelevasti. Psyykkisesti oireilevan oppilaan tukeminen tapahtui konkreettisin pedagogisin keinoin luokan sisällä, kuten strukturoidulla arjella sekä opettajan ja oppilaan välisellä vuorovaikutuksella. Lisäksi oppilasta voitiin tukea kodin ja koulun välisen yhteistyön sekä moniammatillisten tahojen avulla. Luokanopettajat kokivat luokanopettajakoulutuksen tarjoamat ammatilliset valmiudet liittyen oppilaan psyykkiseen oireiluun heikoiksi. Lisäksi suurin osa luokanopettajista koki jääneensä yksin psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa, mikä vaikutti heikentävästi heidän työssä jaksamiseensa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kouluille ja opettajille tarvittaisiin yhteisiä toimintamalleja psyykkisesti oireilevan oppilaan kohtaamiseen. Luokanopettajat toivoivat yhteisiä toimintamalleja uhkaaviin tilanteisiin, psyykkisesti oireilevan oppilaan konkreettisiin tukikeinoihin sekä oppilaan ohjaamiseen eteenpäin muille virallisille tahoille. Lisäksi luokanopettajien työelämän valmiuksia ja työssä jaksamista tulisi tarkastella luokanopettajakoulutuksen tarjoamien ammatillisten valmiuksien sekä kunnallisten resurssien osalta. Koulun ja kunnan resurssit vaikuttavat siihen, kuinka hyvin luokanopettaja pystyy tukemaan psyykkisesti oireilevaa oppilasta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aihetta käsiteltiin oppilaiden psyykkisen oireilun ilmentymisen, luokanopettajien tukikeinojen sekä luokanopettajien ammatillisten valmiuksien teema-alueiden kautta. Haastatteluihin osallistui viisi luokanopettajaa, joilla ei ollut erityisopettajan pätevyyttä.
Tutkimus osoitti, että luokanopettajat kokevat tunnistavansa oppilaan psyykkistä oireilua suhteellisen hyvin, mutta se saattaa jäädä myös havaitsematta. Oppilaiden psyykkinen oireilu saattoi näkyä luokkahuoneessa esimerkiksi haitallisina käyttäytymismalleina tai erilaisina tunnetiloina. Luokanopettajat kokivat oppilaan oireilusta saamansa tiedon tärkeäksi, mutta he kokivat saaneensa tietoa vanhemmilta tai muilta tahoilta vaihtelevasti. Psyykkisesti oireilevan oppilaan tukeminen tapahtui konkreettisin pedagogisin keinoin luokan sisällä, kuten strukturoidulla arjella sekä opettajan ja oppilaan välisellä vuorovaikutuksella. Lisäksi oppilasta voitiin tukea kodin ja koulun välisen yhteistyön sekä moniammatillisten tahojen avulla. Luokanopettajat kokivat luokanopettajakoulutuksen tarjoamat ammatilliset valmiudet liittyen oppilaan psyykkiseen oireiluun heikoiksi. Lisäksi suurin osa luokanopettajista koki jääneensä yksin psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa, mikä vaikutti heikentävästi heidän työssä jaksamiseensa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kouluille ja opettajille tarvittaisiin yhteisiä toimintamalleja psyykkisesti oireilevan oppilaan kohtaamiseen. Luokanopettajat toivoivat yhteisiä toimintamalleja uhkaaviin tilanteisiin, psyykkisesti oireilevan oppilaan konkreettisiin tukikeinoihin sekä oppilaan ohjaamiseen eteenpäin muille virallisille tahoille. Lisäksi luokanopettajien työelämän valmiuksia ja työssä jaksamista tulisi tarkastella luokanopettajakoulutuksen tarjoamien ammatillisten valmiuksien sekä kunnallisten resurssien osalta. Koulun ja kunnan resurssit vaikuttavat siihen, kuinka hyvin luokanopettaja pystyy tukemaan psyykkisesti oireilevaa oppilasta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8996]