Perheelliset opiskelijat, rakenteet ja toimijuus: Kriittinen diskurssianalyysi yliopistossa opiskelevien pienten lasten vanhempien arjen kuvauksista

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan perheellisten korkeakouluopiskelijoiden arjen, vanhemmuuden ja opiskelun kuvauksia haastattelukertomuksissa. Tutkimuskysymys on, millaisena opiskelijan elämänvaihe näyttäytyy perheellisen opiskelijan näkökulmasta. Tutkielman tavoite on kuvata perheellisen opiskelijan elämänvaihetta kokonaisuutena. Tämä on toteutettu erittelemällä erilaisten rakenteiden ja instituutioiden sekä toisaalta opiskelevan vanhemman toimijuuden ja identiteettien merkityksiä haastattelupuheessa ja pohtia niiden suhdetta toisiinsa.

Tutkielman empiirinen aineisto koostuu kymmenestä vuonna 2019 toteutetusta teemahaastattelusta, joissa Tampereen yliopistossa opiskelevat pienten lasten vanhemmat kuvailevat arkensa rakentumista, vanhemmuutta, opiskelua sekä mahdollisia opiskelun ja vanhemmuuden yhdistämisen haasteita. Aineiston analyysissä hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysiä, jossa lähtökohtana on merkityssysteemien rakentuminen puheessa. Kieltä analysoimalla päästään käsiksi niihin puhetapoihin, joilla vanhemmuutta, opiskelua ja arkea luodaan ja uusinnetaan haastattelupuheessa.

Tutkielman tulosluvut on jaoteltu kahden tutkimuksellisen käsitteen ja otsikon alle, joista ensimmäisen muodostavat haastattelupuheessa esiin nousevat rakenteelliset kehykset ja toisen opiskelijavanhemman erilaiset identiteettikategoriat. Rakenteilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaisia toimintakehyksiä sekä instituutioita, jotka määrittävät ja rajaavat puhujan arjen valintoja, mutta joihin puhujalla ei kertomuksissaan ole juuri itse ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Aineistosta kaikkein vahvimmin esiin nouseva rakenne on Lastenhoidon järjestäminen, jota kuvataan opiskelun ja perheen yhdistämisen mahdollistavaksi asiaksi. Toinen oleellinen rakenteellinen kehys on pienituloisuus. Pienituloisuus tai tulojen aleneminen asetetaan haastattelupuheessa osaksi opiskelevien perheiden arjen isoimpia haasteita, mutta samalla sitä kuvataan luonnollisena, opiskeluun kuuluvana asiana. Kolmannen arjen kuvauksiin vahvasti kietoutuvan rakenteellisen kehyksen muodostavat opiskelukäytännöt ja yliopistokampus paikkana. Opiskelukäytännöt, kuten kurssien suoritusvaatimukset, -ajat ja -paikat, vaikuttavat haastattelutarinoissa merkittävästi opiskelumahdollisuuksiin ja arjen sujuvuuteen.

Toinen analyysiosio pureutuu haastateltavien toimijuuteen ja käsityksiin itsestään opiskelijana ja vanhempana, eli opiskelijavanhempien identiteettipuheeseen. Puhujat asettavat itselleen haastattelun aikana useita, osin ristiriitaisiakin identiteettejä, jotka vuorottelevat haastattelujen eri vaiheissa. Ensimmäinen identiteettikategoria on aikaansaavan ja tavoitteellisen opiskelijan identiteetti, jossa opiskelija näyttäytyy ahkerana, työtätekevänä ja menestyvänä ja on siitä myös ylpeä. Toinen kategoria on aikuistuneen opiskelijan identiteetti, jossa toimitaan rationaalisesti tavoilla, jotka edesauttavat omia tavoitteita. Aikuistunut opiskelija esitetään eräänlaisena vastakohtana tavalliselle opiskelijalle, joka tässä kuvauksessa on yleensä nuorempi ja ennen kaikkea vapaampi keskittymään itseensä. Kolmanneksi haastattelupuheessa hahmottuu hyvän vanhemman identiteetti, jossa vanhempi asettaa perheensä ja erityisesti lapsensa edun kaiken muun edelle. Hyvä vanhemmuus heijastelee myös aikakauden arvoja, odotuksia ja paineita lasten kasvatukseen liittyen. Viimeisenä identiteettikategoriana on sinnittelijä, joka asettuu vastavoimaksi muille identiteeteille. Sinnittelijä on väsynyt, stressaantunut ja voimaton hahmo, joka odottaa parempia aikoja. Sinnittelijä ei ole missään kymmenestä haastattelusta puhetta hallitseva identiteetti, mutta se on kaikissa läsnä, eräänlaisena kolikon kääntöpuolena.

Opiskelun ja pienen lapsen vanhemmuuden yhdistämistä kuvaillaan monipuolisesti, mutta kaikissa kymmenessä haastattelussa toistuvat samat teemat erilaisilla painotuksilla. Puheessa korostuvat ulkoisten rakenteiden merkitys ja erilaisiin rooleihin ja odotuksiin liittyvät toiveet ja paineet. Opiskelijavanhemmat tuntuvat olevan kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä valintaansa yhdistää opiskelu ja ruuhkavuodet, ja opiskeluaika nähdään ennen kaikkea hyväksi ajaksi olla pienen lapsen vanhempi.