Tähtäimessä tytärkaupunki: Esikaupungistumisen kehityksestä Euroopassa ja Suomessa
Ahola, Emmi (2020)
2020
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Degree Programme in Architecture, BSc (Arch), Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294549
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkitaan esikaupungistumisen alkuvaiheita ja ideologioita, sekä tutustutaan tarkemmin tytärkaupungin eli kaupungin keskustan ulkopuolisen asuin- ja palvelukeskittymän konseptiin Suomen lähiörakentamisen kautta. Työssä esitellään Suomessa esille nousseita lähiörakentamisen teemoja vertaillen niitä keskenään ja arvioidaan, kuinka rakennusteollisuuden tehostuminen vaikutti asuinympäristöihin. Esimerkkitapauksena työssä käytetään Tampereen tytärkaupungiksi rakennettua Hervantaa ja arviodaan Hervannan suunnitelman onnistumista tytärkaupunkikonseptin pohjalta.
Työssä tutkitaan esikaupungistumisen historiaa ja lähtökohtia - mikä johti esikaupunkien kiihtyneeseen rakentamiseen, mitkä ovat niiden yleiset tavoitteet ja minkälainen on niiden suhde aikaisempiin konsepteihin. 1900-luvulla vaikutti useita yhdyskuntasuunnittelijoita, joilla oli kattava rooli uusien kaupunkisuunnittelumallien synnyssä. Euroopan esikaupungistumisen historiasta siirrytään Suomen lähiörakentamisen alkuvaiheisiin 1950-luvun vaihteessa, jolloin Suomessa kehitettiin kaupunkisuunnittelua ja otettiin vaikutteita erilaisista Euroopassa yleistyneistä esikaupungistumisen malleista. Monet näistä Suomessa rakentuneista alueista saivat osakseen kritiikkiä, jonka seurauksena kehittyi edelleen uusia konsepteja suomalaiseen kaupunkisuunnitteluun. Arvioimalla eniten kritiikkiä saaneita ominaisuuksia sekä onnistumisia näiden konseptien pohjalta rakennetuissa ympäristöissä voidaan arvioida tulevaisuuden näkymiä - erityisesti Hervannan kehitysprosessissa.
Työssä pyritään osoittamaan esikaupungistumisen eri aatteiden yhteys toisiinsa pitkälläkin aikavälillä ja esittelemään tytärkaupunkikonsepti pätevänä vaihtoehtona kaupunkien kasvua kontrolloidessa, kuitenkin joillakin reunaehdoilla. Loppupuolella pohditaan tytärkaupunkikonseptin sekä jo rakennettujen tytärkaupunkien tulevaisuutta. Tutkimuksessa todetaan tytärkaupunkikonspetin olevan monipuolinen ja kiehtova kaupunkisuunnittelun malli, mutta toimiakseen Suomen kaupungeissa sen pyrkimysten tulee muuttua. Vähäisen asukasluvun takia tytärkaupungkien kannattaa vahvistaa yhteyttä keskustaan ja luopua ideasta täysin omavaraisena yksikkönään. Ehdotetaan muun muassa keskusta-alueen ja tytärkaupungin välisen liikenteen tehostamista ja palveluiden säilyttämistä tytärkaupunkialueella.
Työssä tutkitaan esikaupungistumisen historiaa ja lähtökohtia - mikä johti esikaupunkien kiihtyneeseen rakentamiseen, mitkä ovat niiden yleiset tavoitteet ja minkälainen on niiden suhde aikaisempiin konsepteihin. 1900-luvulla vaikutti useita yhdyskuntasuunnittelijoita, joilla oli kattava rooli uusien kaupunkisuunnittelumallien synnyssä. Euroopan esikaupungistumisen historiasta siirrytään Suomen lähiörakentamisen alkuvaiheisiin 1950-luvun vaihteessa, jolloin Suomessa kehitettiin kaupunkisuunnittelua ja otettiin vaikutteita erilaisista Euroopassa yleistyneistä esikaupungistumisen malleista. Monet näistä Suomessa rakentuneista alueista saivat osakseen kritiikkiä, jonka seurauksena kehittyi edelleen uusia konsepteja suomalaiseen kaupunkisuunnitteluun. Arvioimalla eniten kritiikkiä saaneita ominaisuuksia sekä onnistumisia näiden konseptien pohjalta rakennetuissa ympäristöissä voidaan arvioida tulevaisuuden näkymiä - erityisesti Hervannan kehitysprosessissa.
Työssä pyritään osoittamaan esikaupungistumisen eri aatteiden yhteys toisiinsa pitkälläkin aikavälillä ja esittelemään tytärkaupunkikonsepti pätevänä vaihtoehtona kaupunkien kasvua kontrolloidessa, kuitenkin joillakin reunaehdoilla. Loppupuolella pohditaan tytärkaupunkikonseptin sekä jo rakennettujen tytärkaupunkien tulevaisuutta. Tutkimuksessa todetaan tytärkaupunkikonspetin olevan monipuolinen ja kiehtova kaupunkisuunnittelun malli, mutta toimiakseen Suomen kaupungeissa sen pyrkimysten tulee muuttua. Vähäisen asukasluvun takia tytärkaupungkien kannattaa vahvistaa yhteyttä keskustaan ja luopua ideasta täysin omavaraisena yksikkönään. Ehdotetaan muun muassa keskusta-alueen ja tytärkaupungin välisen liikenteen tehostamista ja palveluiden säilyttämistä tytärkaupunkialueella.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8907]