Keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveyspalvelumallien vertailu

Abstract

Sosiaali- ja terveysmenot ovat yksi kuntien isoimmista menoeristä. Jokaisella kunnalla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten palvelut järjestetään. Tämän vuoksi on oleellista tutkia, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään kunnassa. Tässä tutkimuksessa keskitytään sosiaali- ja terveyspalvelumallien kustannusvertailuun terveydenhuollon nettokustannusten per asukas näkökulmasta. Oleellista on selvittää, onko eri mallien kustannuksissa suuria eroja ja voidaanko erilaisilla tekijöillä selittää terveydenhoidon nettokustannuksia. Tässä kvantitatiivisessa tutkimuksessa tarkasteltiin 76:n keskisuuren kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämismalleja. Kyseisiä malleja ovat: vastuukuntamalli, kuntayhtymät, kokonaisulkoistus ja kunnan oma tuotanto. Tutkimuksen otoksen muodostivat Manner-Suomen keskisuuret kunnat, jotka ovat asukasluvultaan 10000-50000 asukkaan kuntia. Kyseinen otos edustaa laajasti erikokoisia ja erilaisessa taloudellisessa tilanteessa olevia kuntia. Tutkimuksesta rajattiin ulos Ahvenanmaan Maarianhamina, koska se ei ollut vertailukelpoinen muiden kuntien kanssa. Tutkimuksen aineisto on kerätty Kuntaliiton, Tilastokeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja valtionvarainministeriön vapaasti saatavilla olevista arkistoista. Kerätty aineisto koskee vuoden 2018 kuntajakoa. Aineiston analyysi tehtiin usean muuttujan regressioanalyysilla ja analyysilla testattiin eri hypoteeseja. Nettokustannukset per asukas toimi tutkimuksessa selitettävänä muuttujana. Selitettäviä tekijöitä ovat palvelutarve, sairastavuusindeksi, sotepalveluiden järjestämismalli, taajama-aste, kieliryhmät, palveluiden taso ja työttömyysaste. Analyysin tulokset saatiin vertailemalla eri kuntien talouteen, terveyteen ja demografisiin tekijöihin liittyviä eri lukuja keskenään. Analyysissä havaittiin korrelaatiota. Tästä saatiin osoitettua tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Regressioanalyysin tuloksista muodostui selitysmalli, jonka perustella terveydenhuollon nettokustannuksia per asukas voidaan selittää valituilla muuttujilla noin 20 % tarkkuudella. Tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia otoksen ulkopuolella olevia kuntia, sillä tutkimuksessa on tutkittu vain rajattua joukkoa. Tutkimuksen aineiston analyysin perusteella kuntayhtymät olivat edullisin tapa tuottaa sotepalvelut, kun asiaa tarkasteltiin terveydenhuollon nettokustannus per asukas perusteella. Vastuukuntamallin kunnissa perusterveydenhoidon nettokustannukset per asukas olivat kaikkein suurimmat. Yksittäisistä malleista kuntayhtymät olivat edullisin malli terveydenhuollon nettokustannusten per asukas perusteella. Verrattaessa ulkoistettuja malleja ja kunnan omaa tuotantoa keskenään tultiin lopputulokseen, että kunnan oma tuotanto on edullisempi terveydenhuollon nettokustannusten perusteella.