Sosiaaliset ongelmat ja niihin vastaamisen keinot gerontologisessa sosiaalityössä
Hänninen, Vesa (2020)
Hänninen, Vesa
2020
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294490
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294490
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä tutkielmassa, millaisia sosiaalisia ongelmia gerontologisen sosiaalityön kotona asuvilla asiakkailla on, ja mitä keinoja sosiaalityöllä on vastata näihin ongelmiin. Tutkielman tavoitteena on saavuttaa parempi ymmärrys gerontologisessa sosiaalityössä kohdattavista sosiaalista ongelmista ja sosiaalityön roolista niiden ratkaisussa. Tutkielman teoreettinen viitekehys keskittyy vanhuuteen elämänvaiheena, ikääntyneiden sosiaalisiin ongelmiin ja gerontologisen sosiaalityön paikkaan, tehtäviin sekä orientaatioihin.
Tutkielman aineisto on kerätty kokonaisuudessaan Tampereen kaupungin gerontologisen sosiaalityön yksikössä. Aineisto koostuu kuuden gerontologisen sosiaalityön työntekijän haastattelusta. Haastatellut työntekijät työskentelevät ainoastaan kotona asuvien asiakkaiden parissa. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysina ja analyysissa on hyödynnetty teemoittelua sekä tyypittelyä.
Aineistosta paikantamani asiakkaiden sosiaalisten ongelmien tyypit keskittyvät toimeentulovaikeuksiin ja köyhyyteen, päihdeongelmiin, kaltoinkohteluun ja hyväksikäyttöön, mielenterveysongelmiin ja yksinäisyyteen sekä asumisen ongelmiin. Näistä näkyvimpiä ongelmia gerontologisessa sosiaalityössä ovat toimeentulovaikeudet ja köyhyys sekä asumisen ongelmat. Tunnistamiani sosiaalityön keinoja vastata ongelmiin ovat ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen, seuranta ja kontrolli, kannattelu ja kuntoutus, suojelu ja voimaannuttaminen sekä asioiden ajo ja vaikuttaminen. Vaikka keinot ovat työssä läsnä, sosiaalityön vaikutusmahdollisuudet sosiaalisiin ongelmiin kuvautuvat yleisesti vähäisinä. Etenkin asiakkaiden tilanteisiin sopivien palveluiden puutteen koetaan vaikeuttavan asiakkaiden ongelmiin puuttumista.
Tutkimuksen tulosten perusteella gerontologisen sosiaalityön asiakkaiden asemaan ja palveluiden saatavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Tulokset osoittavat, että palveluiden riittämättömyys ja sosiaalisten ongelmien kärjistyminen johtaa asiakkaiden asumiskyvyn heikentymiseen ja laaja-alaisiin asumisen ongelmiin. Etenkin ikääntyneille suunnattujen päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantaminen on keskeistä asumisen ongelmien ehkäisyssä.
Tutkielman aineisto on kerätty kokonaisuudessaan Tampereen kaupungin gerontologisen sosiaalityön yksikössä. Aineisto koostuu kuuden gerontologisen sosiaalityön työntekijän haastattelusta. Haastatellut työntekijät työskentelevät ainoastaan kotona asuvien asiakkaiden parissa. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavana sisällönanalyysina ja analyysissa on hyödynnetty teemoittelua sekä tyypittelyä.
Aineistosta paikantamani asiakkaiden sosiaalisten ongelmien tyypit keskittyvät toimeentulovaikeuksiin ja köyhyyteen, päihdeongelmiin, kaltoinkohteluun ja hyväksikäyttöön, mielenterveysongelmiin ja yksinäisyyteen sekä asumisen ongelmiin. Näistä näkyvimpiä ongelmia gerontologisessa sosiaalityössä ovat toimeentulovaikeudet ja köyhyys sekä asumisen ongelmat. Tunnistamiani sosiaalityön keinoja vastata ongelmiin ovat ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen, seuranta ja kontrolli, kannattelu ja kuntoutus, suojelu ja voimaannuttaminen sekä asioiden ajo ja vaikuttaminen. Vaikka keinot ovat työssä läsnä, sosiaalityön vaikutusmahdollisuudet sosiaalisiin ongelmiin kuvautuvat yleisesti vähäisinä. Etenkin asiakkaiden tilanteisiin sopivien palveluiden puutteen koetaan vaikeuttavan asiakkaiden ongelmiin puuttumista.
Tutkimuksen tulosten perusteella gerontologisen sosiaalityön asiakkaiden asemaan ja palveluiden saatavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Tulokset osoittavat, että palveluiden riittämättömyys ja sosiaalisten ongelmien kärjistyminen johtaa asiakkaiden asumiskyvyn heikentymiseen ja laaja-alaisiin asumisen ongelmiin. Etenkin ikääntyneille suunnattujen päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantaminen on keskeistä asumisen ongelmien ehkäisyssä.