”Syy ei ole meissä, vaan muissa” : Poliittinen diskurssianalyysi EU:n normatiivisen johtajuuden kehityksestä COP-kokouksissa 2009–2015.

Abstract

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimpia uhkia. Ilmaston lämpeneminen ei tunne valtion rajoja ja sen pysäyt-täminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Tässä tutkielmassa perehdyn Euroopan unionin normatiiviseen valtaan ja miten unioni on pyrkinyt vaikuttamaan muihin toimijoihin COP-osapuolikokouksissa vuosina 2009–2015. Tarkastelen, miten kolme johtajuuden diskurssia – rakenteellinen, ohjaava ja välineellinen johtajuus – esiintyvät komissaarien COP-kokouksissa pitämissä puheissa. Tarkastelen puheita poliittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuskysymykseni kuulukin, miten EU:n normatiivinen johtajuus on rakentunut COP-ilmastokokouksissa 2009–2015. UNFCCC eli UN Framework Convention on Climate Change on YK:n ilmastonmuutoksen vastainen puitesopimus. Osapuolikokous eli Conference of Parties (COP) on sopimuksen korkein päättävä elin ja se kokoontuu vuosittain, ellei toisin päätetä. Aineistoni koostuu neljän komissaarin puheista vuosien 2009–2015 välillä. Vuoden 2009 kokoukseen mentäessä EU:lla oli isot odotukset kokouksen annista. EU tavoitteli tuolloin kunnianhimoista ja laillisesti sitovaa sopimusta, jota se ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan. Pariisin ilmastosopimus 2015 oli kuitenkin unionille riemuvoitto, sillä sen onnistui kerätä taakseen koalition, jonka avulla Pariisin ilmastosopimus saatiin aikaiseksi. Tarkastelemassani tutkimuskirjallisuudessa on arvioitu, että EU:n uskottavuus mureni vääränlaisen johtajuustyypin vuoksi. EU ei myöskään vakuuttanut muita toimijoita ristiriitaisella toiminnallaan sen kehottaessa muita tekemään jotain, mihin edes se itse ei kyennyt. EU:n sisäiset ristiriidat vuoden 2009 COP-kokouksessa saattoivatkin olla yksi syy EU:n tavoitteiden epäonnistumiselle. Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu normatiivisen vallan teoriasta. Normatiiviseksi vallaksi tunnustautuva toimija pyrkii vaikuttamaan muihin toimijoihin omien periaatteidensa ja normiensa levittämiseksi kansainvälisissä suhteissa. Aineistosta käy ilmi, että COP-kokouksissa pitämissään puheissa komissaarit yrittävät vakuutella muita toimijoita seuraamaan EU:n antamaa esimerkkiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Komissaarien argumentaatio osoittaa johtajuuden kehityksen rakenteellisesta johtajuudesta kohti ohjaavan ja välineellisen johtajuuden diskursseja.