Lapsen arki pitkittyneen huoltoriidan keskellä: lapsen asumisliikkuvuus ja sosiaaliset suhteet sosiaalitoimen olosuhdeselvitysten kuvaamina

Abstract

Tutkielman aiheena ovat pitkittyneet huoltoriidat (riidat lapsen huollosta, asumisesta ja/tai tapaamisista). Tutkimustehtävänä on tarkastella, millaisena pitkittyneen huoltoriidan keskellä elävän lapsen arki näyttäytyy. Arkea tarkastellaan lapsen asumisen, asumisliikkuvuuden ja läheissuhteiden näkökulmasta.

Tutkimusaineistona ovat sosiaalitoimen tuomioistuimelle laatimat olosuhdeselvitykset. Aineisto koostuu tapauksista, joissa samasta perheestä on tehty toistamiseen olosuhdeselvitys eli perhe on oikeudessa uudestaan ja tuomioistuin pyytää uudessakin oikeudenkäynnissä selvitystä sosiaalitoimelta. Aineisto koostuu kahdestatoista olosuhdeselvitysparista ja koskettaa yhteensä seitsemäätoista lasta. Tutkimus on laadullinen ja analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimus pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen eli ajatukseen tiedon luonteesta suhteellisena, aikaan ja paikkaan sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvana.

Tutkimuksen keskeinen tulos on havainto siitä, että pitkittynyt huoltoriita monimutkaistaa lapsen monipaikkaista asumista ja asumisliikkuvuutta. Tutkimuksessa tunnistettiin, että pitkittyneen huoltoriidan keskellä elävää lasta liikuttavat myös muut kuin huoltoriitaliitännäiset muutot. Huoltoriita tekee kuitenkin myös muusta muuttamisesta usein ongelmallisempaa. Muuttoja ja muutoksia koskevaa päätöksentekoa leimasivat yksipuolisuuden ja ennakoimattomuuden elementit. Usein yksi muutos aiheutti lapsen elämässä monien muutosten ketjun. Tutkimuksessa havaittiin, että huoltoriidoissa asumisliikkuvuutta tuotetaan monelta taholta. Tässä tutkimuksessa lapsi nousi esiin suurtenkin ratkaisujen tekijänä. Pienten lasten kohdalla päätöksenteko paikantui vanhempien ja viranomaisten taholta tapahtuvaksi, mutta lapsen kasvaessa lapsen toimijuus vahvistui. Lapset tekivät suuriakin itsenäisiä ratkaisuja, jotka vaikuttavat heidän ja heidän läheistensä asumiseen sekä keskeisiin läheissuhteisiin. Pitkittynyt huoltoriita ja lapsen vaikea asema vanhempiensa välissä teki kuitenkin lapsen päätöksenteon monella tapaa vaikeaksi.

Asumisessa ja tapaamisjärjestelyissä tapahtuvien muutosten tarkastelu toi esiin paikkojen ja sosiaalisten suhteiden tiiviin liitännän lapsen arjessa. Pääsääntöisesti muutokset asumisessa ja tapaamisissa aiheuttavat muutoksia myös lapsen sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkimuksessa lapsen läheissuhteet pitkittyneissä huoltoriidoissa näyttäytyvät haavoittuvina ja hyvin alttiina muutoksille. Pitkittynyt huoltoriita muokkaa herkästi merkittävällä tavalla lapsi-vanhempi-suhdetta ja äärimmäisessä tapauksessa johtaa jopa suhteen katkeamiseen. Keskeinen tutkimushavainto oli myös lapsi-vanhempi-suhteen vahvistumisen mahdollisuus pitkittyneen huoltoriidan aikana. Tämä koski tapauksia, joissa erimielisyys vanhempien kesken oli niin syvä, että toisen vanhemman ainoa mahdollisuus vahvistaa suhdetta lapseensa oli tuomioistuintie.

Ongelmalähtöisessä ajattelussa päätösten aiheuttama liike eri paikkojen välillä jää herkästi huomaamatta, niin vanhemmilta kuin ammattilaisilta. Vaikeisiin tilanteisiin voidaan etsiä nopeita ratkaisuja, joiden havaitaan nopeasti olevan toimimattomia ja näin päädytään jälleen uuteen muutokseen. Tulevaisuuteen suuntaavassa ratkaisuharkinnassa menneisyyden tapahtumat ja niiden merkitys lapselle eivät välttämättä saa riittävää painoarvoa. Tutkimus on nostanut esiin pitkittyneen huoltoriidan keskellä elävän lapsen asumisliikkuvuuden moninaisuuden, monimutkaisuuden ja kietoutumisen yhteen lapsen läheissuhteiden kanssa. Tutkimus haastaa pitkittyneiden huoltoriitojen kanssa työskenteleviä ammattilaisia tämän näkökulman huomioimiseen omassa työssään.