Vehreä Kangasala – näkökulmia ja keinoja viherrakenteen kehittämiseksi kaupunkisuunnittelussa

Abstract

Tämä diplomityö käsittelee viherrakenteen kehittämisen mahdollisuuksia osana Kangasalan kaupunkisuunnittelua. Viherrakenne on erottamaton osa kaupunkien arkkitehtuuria ja sillä on yhä merkittävämpi rooli ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen ilmiöiden voimistuessa. Viherrakenne voi tuottaa yhdyskunnalle monia hyötyjä, joiden mahdollistamisessa kaupunkisuunnittelulla on keskeinen tehtävä. Hyvää, vetovoimaista ja hyvinvointia tukevaa arkkitehtuuria synnytetään paitsi rakennusten, myös ympäristön suunnittelulla. Kangasalla viherrakenteen suunnittelua on toteutettu sekä kaavoituksessa että ohjelmatyössä. Lisää keinoja kuitenkin tarvitaan, sillä kaupunkirakenteen tiivistäminen lisää paineita viherympäristöjen vähentämiseen entisestään.

Työssä vastattiin kahteen kysymykseen: siihen millainen on Kangasalan viherrakenne ja miten toisaalta ylläpitää ja kehittää viherrakennetta tiivistyvässä Kangasalan kaupunkiympäristössä. Työ jakaantui teoreettiseen, analysoivaan ja suunnitelmaosuuteen. Teoreettisessa osuudessa perehdyttiin viimeaikaisen kirjallisuuden ja esimerkkien avulla työn kontekstiin, viherrakenteen merkitykseen ja toteutusmahdollisuuksiin kaupunkisuunnittelussa. Analyysissa tarkasteltiin Kangasalan viherrakenteen ominaispiirteitä yleisön osallistamisen, paikkatietotarkastelujen, maastotöiden sekä kirjallisen materiaalin avulla. Lopuksi teoreettisen ja analysoivan tarkastelun perusteella laadittiin suunnitelma Kangasalan viherrakenteen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi keskustaan painottuen.

Kangasala on pirkanmaalainen reilun 31 000 asukkaan kaupunki ja se on tunnettu kauniista harju- ja järvimaisemistaan. Viherrakenne onkin vaikuttanut keskeisesti kunnan identiteettiin. Tässä diplomityössä keskeisimpiä johtopäätöksiä olivat: Kangasalan viherrakennetta on tärkeää kehittää etenkin keskustassa. Keskustan läpi harjulta harjulle jatkuvalla viherrakenteella vaikutetaan paitsi seudullisesti tärkeisiin ekologisiin yhteyksiin, myös kaupungin tiheimmin asuttuun elinympäristöön. Keskustassa harjumetsien ja järvien läheisyys havaittiin rikkaudeksi ja mahdollisuudeksi, mutta samalla niiden koettavuudessa esiintyi haasteita. Lisäksi keskustan viherympäristöjen määrässä ja laadussa huomattiin kehittämispotentiaalia.

Suunnitelman konseptina olikin viherrakenteen koettavuuden, määrän ja laadun kehittäminen. Myös pihat nähtiin tiiviisti rakennetun ympäristön kannalta oleelliseksi osaksi viherrakennetta. Suunnitelmassa visioitiin viher- ja pihatypologioihin perustuvia yleistettäviä keinoja, mutta myös kohdekohtaisia viitesuunnitelmia täydennysrakentaminen mukaan lukien. Tarkimman viitesuunnittelun kohteena oli torialue. Jatkosuunnittelua ja monialaista määrätietoisuutta kuitenkin tarvitaan, jotta viherrakenne ja sen tuottamat ekosysteemipalvelut tulisivat huomioitua kaupunkisuunnittelun eri vaiheissa.