Harkinnanvaraisuus segmenttiraportoinnissa ja liikearvon arvonalentumistestauksessa: Analyysi OMXH Large Cap -yritysten liikearvoraportoinnista vuosina 2017-2018
Pekkola, Jani (2020)
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284293
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284293
Tiivistelmä
Liikearvon kirjanpitokäsittely ja segmenttiraportointi sisältävät merkittävää harkinnanvaraisuutta. Molempia aiheeseen liittyviä IFRS -standardeja kohtaan on esitetty akateemisessa keskustelussa kritiikkiä, ja standardit ovat olleet julkistamisensa jälkeen edelleen jatkuvan tutkimus- ja kehitystyön kohteena. Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää standardeihin liittyvää harkinnanvaraisuutta ja sitä, millaisia riskejä harkinnanvaraisuudesta aiheutuu yritysten liikearvon esittämiseen. Tutkielman empiirisessä osassa aihepiiriä tarkastellaan pörssiyritysten tilinpäätösinformaatiota subjektiivisesti arvioimalla.
Vuonna 2009 käyttöönotettu IAS 14 -standardin korvannut IFRS 8 -standardi sääntelee, millaista segmenttitason informaatiota yritykset julkaisevat. Segmenttitiedon pohjana tulisi olla yrityksen sisäinen johdon raportointi organisaation ylimmälle operatiiviselle päätöksentekijälle. Ylimmän operatiivisen päätöksentekijän määrittäminen, toimintasegmenttien muodostaminen, toimintasegmenttien yhdistäminen raportoitaviksi segmenteiksi ja segmenttitasolla raportoitavan informaation valitseminen sisältävät merkittävän määrän johdon harkintaa.
Liikearvon kirjanpitokäsittely liittyy tiiviisti segmenttiraportointiin. Liikearvoa sisältäville rahavirtaa tuottaville yksiköille on suoritettava vähintään vuosittain IAS 36 -standardin mukainen arvonalentumistestaus. Testattavien yksiköiden tulee olla enintään IFRS 8 -standardin mukaan määritettyjen toimintasegmenttien laajuisia. Liikearvon arvonalentumistestaus tehdään vertaamalla testattavasta yksiköstä kerrytettävissä olevaa rahamäärää yksikön kirjanpitoarvoon. Mahdollinen arvonalentumistappio kohdistetaan ensimmäisenä liikearvoon, eikä tehtyä arvonalentumiskirjausta voi peruuttaa. Prosessi sisältää kokonaisuudessaan erittäin paljon johdon harkintaa.
Tutkielman teorialuvuissa tarkastellaan IFRS 8 -standardin ja IAS 36 -standardin sisältämää harkinnan- ja tulkinnanvaraisuutta siitä näkökulmasta, kuinka nämä asiat vaikuttavat liikearvon esittämiseen. Aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa on saatu tuloksia, joiden mukaan vaikuttaa siltä, että johdon harkinnalla on mahdollista merkittävästi vaikuttaa liikearvosta tehtävien alaskirjausten suuruuteen ja ajankohtaan. Tutkimustuloksissa ja tieteellisessä keskustelussa on myös esitetty, että agenttiteorian mukaiset motiivit voisivat osin selittää tätä ilmiötä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin keskenään osittain ristiriitaisia.
Tutkielmassa saatujen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tarkastellut yritykset eivät aina noudata raportointisegmenttien kaksivaiheista määrittämistä IFRS 8 -standardin säännösten mukaisesti. Raportoitavien segmenttitietojen ulkopuolelle jätettävä tieto myös vaihtelee yritysten välillä paljon, mikä vaikeuttaa liikearvon arvonalentumistestauksen arvioimista. Segmentti-informaatiossa julkistettu tieto ei välttämättä ole yhdenmukaista arvonalentumistestauksessa annettuun informaatioon nähden. Tutkielmassa tehtiin myös subjektiivisia havaintoja siitä, että joidenkin johdon harkintaa sisältävien raportointivalintojen taustalla saattoi olla liikearvon alaskirjauksen välttäminen.
Vuonna 2009 käyttöönotettu IAS 14 -standardin korvannut IFRS 8 -standardi sääntelee, millaista segmenttitason informaatiota yritykset julkaisevat. Segmenttitiedon pohjana tulisi olla yrityksen sisäinen johdon raportointi organisaation ylimmälle operatiiviselle päätöksentekijälle. Ylimmän operatiivisen päätöksentekijän määrittäminen, toimintasegmenttien muodostaminen, toimintasegmenttien yhdistäminen raportoitaviksi segmenteiksi ja segmenttitasolla raportoitavan informaation valitseminen sisältävät merkittävän määrän johdon harkintaa.
Liikearvon kirjanpitokäsittely liittyy tiiviisti segmenttiraportointiin. Liikearvoa sisältäville rahavirtaa tuottaville yksiköille on suoritettava vähintään vuosittain IAS 36 -standardin mukainen arvonalentumistestaus. Testattavien yksiköiden tulee olla enintään IFRS 8 -standardin mukaan määritettyjen toimintasegmenttien laajuisia. Liikearvon arvonalentumistestaus tehdään vertaamalla testattavasta yksiköstä kerrytettävissä olevaa rahamäärää yksikön kirjanpitoarvoon. Mahdollinen arvonalentumistappio kohdistetaan ensimmäisenä liikearvoon, eikä tehtyä arvonalentumiskirjausta voi peruuttaa. Prosessi sisältää kokonaisuudessaan erittäin paljon johdon harkintaa.
Tutkielman teorialuvuissa tarkastellaan IFRS 8 -standardin ja IAS 36 -standardin sisältämää harkinnan- ja tulkinnanvaraisuutta siitä näkökulmasta, kuinka nämä asiat vaikuttavat liikearvon esittämiseen. Aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa on saatu tuloksia, joiden mukaan vaikuttaa siltä, että johdon harkinnalla on mahdollista merkittävästi vaikuttaa liikearvosta tehtävien alaskirjausten suuruuteen ja ajankohtaan. Tutkimustuloksissa ja tieteellisessä keskustelussa on myös esitetty, että agenttiteorian mukaiset motiivit voisivat osin selittää tätä ilmiötä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin keskenään osittain ristiriitaisia.
Tutkielmassa saatujen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tarkastellut yritykset eivät aina noudata raportointisegmenttien kaksivaiheista määrittämistä IFRS 8 -standardin säännösten mukaisesti. Raportoitavien segmenttitietojen ulkopuolelle jätettävä tieto myös vaihtelee yritysten välillä paljon, mikä vaikeuttaa liikearvon arvonalentumistestauksen arvioimista. Segmentti-informaatiossa julkistettu tieto ei välttämättä ole yhdenmukaista arvonalentumistestauksessa annettuun informaatioon nähden. Tutkielmassa tehtiin myös subjektiivisia havaintoja siitä, että joidenkin johdon harkintaa sisältävien raportointivalintojen taustalla saattoi olla liikearvon alaskirjauksen välttäminen.