Ullakkorakentamisen kontekstuaalisuus: Esimerkkeinä Kiinteistö Oy Commerce & Kalevan Perhetalot
Tuomi, Tapio (2020)
Tuomi, Tapio
2020
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Degree Programme in Architecture, BSc (Arch), Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284050
Tiivistelmä
Ullakkotilojen muuttaminen asunnoiksi on täydennysrakentamista olemassa olevan rakennuksen sisällä. Kiinnostus ullakkorakentamista kohtaan on kasvussa, minkä myös osoittaa Tampereen kaupungin teettämä ullakkorakentamisselvitys osoittaa. Vuonna 2013 tehty selvitys on osa kaupungin tiivistämisstrategiaa. Ullakkotilojen muutoksilla on merkitystä niin rakennussuojelun kuin kaupunkikuvan kannalta, minkä vuoksi ei ole samantekevää millä otteella muutoksia tehdään tai ovatko muutokset ylipäätään hyväksyttäviä. Yksilöllisten ratkaisujen takaa löytyy yhteinen tarve määrittää suhde kontekstiin.
Tässä työssä selvitetään, kuinka ullakkorakentaminen liittyy osaksi rakennuksen ja ympäristön kontekstia. Lisäksi pohditaan kontekstuaalisuuden laajempaa merkitystä eheän kokonaiskuvan kannalta. Suunnittelussa joudutaan ottamaan huomioon sekä rakennussuojelulliset että kulttuurihistorialliset arvot. Ensimmäiseksi työssä avataan ullakkorakentamisen kontekstuaalisuuteen liittyviä välttämättömiä perustietoja, käsitteitä ja suunnittelua ohjaavia tekijöitä, kuten Venetsian julistusta ja lainsäädäntöä. Tämän jälkeen erityyppisiä konteksteja ja niiden ominaisuuksia tarkastellaan lähdekirjallisuuden avulla. Kolmanneksi analysoidaan kahta tamperelaista ullakkorakentamisesimerkkiä, missä teoriapohjaa pyritään hyödyntämään. Suunnitteluratkaisujen arviointi keskittyy kontekstuaalisuuden eri tasojen toteutumiseen. Lisäksi työssä pyritään ottamaan huomioon näiden tavoitteiden toteutumiseen liittyvät haasteet ja käydään läpi suunnittelua ohjaavia tekijöitä.
Rakennusperinnön säilyttämisen kannalta on tärkeää, että myös suojelemattomilla rakennuksilla on mahdollisuus säilyä arvokkaina ja tulla huomioiduksi kaupungin ajallisessa kerroksellisuudessa. Koska kaikkia kaupungin rakennuksia ei ole kaavassa suojeltu, on ullakkotilojen suunnittelijoilla vastuu määrittää suojelemattoman rakennuksen vanhat arvot sekä vaalia niiden säilyttämistä suunnittelutyössä. Ullakkorakentaminen on kaupungin tiivistämisen kannalta oivallinen lähestymistapa, mutta sillä ei saa olla haitallisia vaikutuksia rakennetun ympäristön autenttisuuden säilymiselle.
Tässä työssä selvitetään, kuinka ullakkorakentaminen liittyy osaksi rakennuksen ja ympäristön kontekstia. Lisäksi pohditaan kontekstuaalisuuden laajempaa merkitystä eheän kokonaiskuvan kannalta. Suunnittelussa joudutaan ottamaan huomioon sekä rakennussuojelulliset että kulttuurihistorialliset arvot. Ensimmäiseksi työssä avataan ullakkorakentamisen kontekstuaalisuuteen liittyviä välttämättömiä perustietoja, käsitteitä ja suunnittelua ohjaavia tekijöitä, kuten Venetsian julistusta ja lainsäädäntöä. Tämän jälkeen erityyppisiä konteksteja ja niiden ominaisuuksia tarkastellaan lähdekirjallisuuden avulla. Kolmanneksi analysoidaan kahta tamperelaista ullakkorakentamisesimerkkiä, missä teoriapohjaa pyritään hyödyntämään. Suunnitteluratkaisujen arviointi keskittyy kontekstuaalisuuden eri tasojen toteutumiseen. Lisäksi työssä pyritään ottamaan huomioon näiden tavoitteiden toteutumiseen liittyvät haasteet ja käydään läpi suunnittelua ohjaavia tekijöitä.
Rakennusperinnön säilyttämisen kannalta on tärkeää, että myös suojelemattomilla rakennuksilla on mahdollisuus säilyä arvokkaina ja tulla huomioiduksi kaupungin ajallisessa kerroksellisuudessa. Koska kaikkia kaupungin rakennuksia ei ole kaavassa suojeltu, on ullakkotilojen suunnittelijoilla vastuu määrittää suojelemattoman rakennuksen vanhat arvot sekä vaalia niiden säilyttämistä suunnittelutyössä. Ullakkorakentaminen on kaupungin tiivistämisen kannalta oivallinen lähestymistapa, mutta sillä ei saa olla haitallisia vaikutuksia rakennetun ympäristön autenttisuuden säilymiselle.