Kohti itseohjautuvaa organisaatiota: pulmallisuuksia työntekijöiden näkökulmasta
Sundström, Essi (2020)
Sundström, Essi
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284289
Tiivistelmä
Itseohjautuvuus on ollut paljon esillä niin Suomessa kuin maailmallakin, sillä se nähdään keinona vastata meneillään olevaan työn toimintalogiikan murrokseen, kiihtyvään digitalisoitumiseen sekä globalisoituvan maailman muutosnopeuteen. Itseohjautuvuutta on kuitenkin tutkittu suhteellisen vähän eikä sille ole akateemisesti verifioitua määritelmää. Lisäksi aiempi tutkimus on painottunut hyvin vahvasti itseohjautuvan toimintalogiikan organisaatiolle tuomiin hyötyihin. Tutkimustiedon lisäämiseksi tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan itseohjautuvuuden pulmallisuuksia tilanteessa, jossa organisaatio ei vielä ole itseohjautuva, mutta on päättänyt pyrkiä kohti itseohjautuvampaa toimintalogiikkaa.
Kyseessä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuskohteena on case –organisaation työntekijä –henkilöstöryhmän edustajat, joiden näkemykset ja kokemukset itseohjautuvuudesta ovat toimineet tutkimuksen empiirisenä aineistona. Case –organisaatio ei ole vielä itseohjautuva, mutta on päättänyt pyrkiä kohti itseohjautuvaa toimintalogiikkaa. Tutkimusta on ohjannut ajatus useista todellisuuksista sekä ajatus niiden rakentumisesta sosiaalisena konstruktiona. Tutkielman teoriaviitekehys rakentuu itseohjautuvuuden kirjallisuudessa toistuvista termeistä ja sen useiden määritelmien ulottuvuuksista sekä aiemmassa tutkimuksessa esiintyvistä ja toistuvista itseohjautuvuuden pulmallisuuksista. Tutkimuksen kontekstina toimii organisaation ”matka” kohti itseohjautuvuutta.
Itseohjautuvaan toimintalogiikkaan pyrittäessä pulmallisuuksia ilmenee jo pelkän konseptin epäselvyyden vuoksi. Itseohjautuvuutta ei osata määritellä, eikä ymmärretä mitä se voisi tarkoittaa omassa työssä tai miksi organisaatio on päättänyt pyrkiä sitä kohti. Epävarmuus aiheuttaa huolta ja pelkoa. Hierarkkiset rakenteet ovat juurtuneet toimintaan ja lisävastuita kartetaan kasvavan kuormituksen vuoksi. Oman lähiesimiehen rooli nähdään tärkeänä, eikä siitä haluta luopua. Hänen rooliin kuuluu muun muassa alaisten tiedon ja osaamisen varmistaminen sekä tavoitteiden ja päämäärien viestiminen. Tavoitteista ja päämääristä työntekijöillä oli pääasiassa hyvin pintapuolinen käsitys.
Tutkimuksessa havaittiin, että iso osa pulmallisuuksista pyrittäessä kohti itseohjautuvuutta liittyvät itseohjautuvuuden vaativuuteen organisaation kannalta. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin yksilöiden radikaalistikin vaihtelevat valmiudet itseohjautuvuuden toteuttamiseen.
Kyseessä on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuskohteena on case –organisaation työntekijä –henkilöstöryhmän edustajat, joiden näkemykset ja kokemukset itseohjautuvuudesta ovat toimineet tutkimuksen empiirisenä aineistona. Case –organisaatio ei ole vielä itseohjautuva, mutta on päättänyt pyrkiä kohti itseohjautuvaa toimintalogiikkaa. Tutkimusta on ohjannut ajatus useista todellisuuksista sekä ajatus niiden rakentumisesta sosiaalisena konstruktiona. Tutkielman teoriaviitekehys rakentuu itseohjautuvuuden kirjallisuudessa toistuvista termeistä ja sen useiden määritelmien ulottuvuuksista sekä aiemmassa tutkimuksessa esiintyvistä ja toistuvista itseohjautuvuuden pulmallisuuksista. Tutkimuksen kontekstina toimii organisaation ”matka” kohti itseohjautuvuutta.
Itseohjautuvaan toimintalogiikkaan pyrittäessä pulmallisuuksia ilmenee jo pelkän konseptin epäselvyyden vuoksi. Itseohjautuvuutta ei osata määritellä, eikä ymmärretä mitä se voisi tarkoittaa omassa työssä tai miksi organisaatio on päättänyt pyrkiä sitä kohti. Epävarmuus aiheuttaa huolta ja pelkoa. Hierarkkiset rakenteet ovat juurtuneet toimintaan ja lisävastuita kartetaan kasvavan kuormituksen vuoksi. Oman lähiesimiehen rooli nähdään tärkeänä, eikä siitä haluta luopua. Hänen rooliin kuuluu muun muassa alaisten tiedon ja osaamisen varmistaminen sekä tavoitteiden ja päämäärien viestiminen. Tavoitteista ja päämääristä työntekijöillä oli pääasiassa hyvin pintapuolinen käsitys.
Tutkimuksessa havaittiin, että iso osa pulmallisuuksista pyrittäessä kohti itseohjautuvuutta liittyvät itseohjautuvuuden vaativuuteen organisaation kannalta. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin yksilöiden radikaalistikin vaihtelevat valmiudet itseohjautuvuuden toteuttamiseen.