Itä-Englantilainen kuolemankulttuuri Bedfordshiren kreivikunnan näkökulmasta vuosina 1891-1929

Abstract

Tämä tutkielma tutkii kuolemankulttuuria Bedfordshiren kreivikunnassa vuosina 1891-1929 keskittyen sen jatkuvuuteen ja muutokseen vuosikymmenien lävitse. Tutkielman päämääränä on selvittää, millaista kuolemankulttuuri on vuosina 1891-1929, mistä kuolemankulttuurin jatkuvuus tai muutos johtuu, sekä onko kuolemankulttuuri eri yhteiskuntaluokkien välillä samanlaista Bedfordshire Times and Independent -sanomalehden avulla.

Tutkielma huomioi erityisesti kuningatar Viktorian kuoleman ja ensimmäisen maailmansodan vaikutukset kuolemankulttuuriin. Tutkimuksen alkuvuosina, 1891-1901 elettiin vielä viktoriaanista ajanjaksoa, jolloin kuningattaren jatkuva surunasuun pukeutuminen vaikutti koko yhteiskunnan surukäyttäytymiseen. Tämän kuolemaa pidettiin kansallisena tragediana ja surtiin koko kansan toimesta. Myöhemmin yhteistä suremista harjoitettaisiin lähinnä sodassa menetettyjen muistamiseksi, vaikka tämä ei välttämättä näkynytkään samalla tavalla surijoiden vaatetuksessa. Vuosisadan taitteessa kuolema oli riittävän normaali tapahtuma, että ihmisten hautajaiset ja niistä kirjoitetut lehtiartikkelit olivat statussymboleja vainajan läheiselle. Lisäksi eri palveluita tuottaneet hautausurakoitsijat mainostivat palvelujansa jokapäiväisessä käytössä olleiden tuotteiden rinnalla. Kuitenkin vainajista puhuttiin aina kunnioittavaan sävyyn vuoteen 1929 saakka (ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa), vaikka hautajaiset itsessänsä yksityistyivät.