Terveysalan opiskelijoiden ja opettajien arviot hyvinvointiteknologian osaamisesta ja sen kehittymisestä koulutushankkeen aikana.

Abstract

Suomessa ja maailmalla väestö ikääntyy nopeasti, joten digitalisaatiosta on toivottu ratkaisua ikääntyvän väestön kasvavaan palvelutarpeeseen. Digitaaliset palvelut, automatiikka ja robotiikka muuttavat myös terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten osaamistarpeita. Terveysalan koulutuksen tulee varmistaa, että tulevien alan ammattilaisten hyvinvointiteknologian osaaminen on korkeatasoista.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata koulutushankkeeseen osallistuneiden opiskelijoiden arvioita hyvinvointiteknologian osaamisesta ja sen kehittymisestä hankkeen aikana sekä arvioida hankkeen aikana tapahtuneita muutoksia opettajien hyvinvointiteknologian osaamisessa. Tutkimusaineisto oli osa Well-Tech-hanketta ja Tampereen ammattikorkeakoulun opettajien vuosina 2018 – 2019 keräämää kysely- ja haastatteluaineistoa. Tutkimukseen osallistujat olivat neljän toisen asteen oppilaitoksen opiskelijoita (N=16) ja opettajia (N=19) Suomesta, Hollannista ja Virosta. Laadullinen aineisto eli koulutushankkeessa mukana olevien opiskelijoiden haastattelut analysoitiin teorialähtöisen analyysin avulla. Analyysirunko muodostui Spencerin & Spencerin (1993) Osaamisen Jäävuorimallista, jonka mukaan osaaminen luokiteltiin osaamisen kolmeen näkyvään osa-alueeseen. Yläluokat olivat: tiedot, taidot ja toiminta. Osaamisen kehittymistä estävät tekijät muodostivat neljännen yläluokan, joka nousi aineistosta. Opettajien aineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella ennen ja jälkeen koulutushankkeen. Opettajien aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen.

Tutkimuksen tulosten mukaan sekä opiskelijat että opettajat arvioivat hyvinvointiteknologian osaamisen kehittyneen hankkeen aikana. Opiskelijat arvioivat tietoisuutensa lisääntyneen koulutushankkeen aikana ja ymmärsivät monialaisen yhteistyön tärkeyden. Koulutushankkeessa opitut tiedot ja taidot näkyivät käytännön toimintana harjoitteluissa ja työelämässä. Opettajien hyvinvointiteknologian osaaminen oli hankkeen alkaessa ja koulutushankkeen lopussa keskimäärin hyvällä tasolla, tasossa oli kuitenkin vaihtelua. Opettajien vahvimmat osa-alueet sekä tietojen, taitojen että toiminnan osalta olivat vuorovaikutuksen, omatoimisuuden ja terveyden tukeminen. Heikoimmat osa-alueet olivat 3D-tulostus, robotiikka ja virtuaalitodellisuus. Huomionarvoista oli se, että erityisesti virtuaalitodellisuuteen ja robotiikkaan liittyvä osaaminen parani koulutushankkeen aikana selkeästi. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan opettajilla saattaa olla hyvät taidot yhdessä digitaalisen kompetenssin osa-alueessa, mutta heikot toisessa.

Tulosten perusteella voidaan päätellä, että hyvinvointiteknologian osaamista voidaan kehittää koulutushankkeen avulla. Sekä opiskelijoiden että opettajien tulokset osoittavat tarpeen hyvinvointiteknologian koulutuksen kehittämiselle. Jatkossa hyvinvointiteknologian opetuksessa tarvitaan näyttöön perustuvat arviointikriteerit.

Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan hyvinvointiteknologian opetuksen ja opettajien koulutuksen kehittämisessä.

The population is aging rapidly in Western world and digitalization may give solutions to the growing need for services. Digital services, automation and robotics are also changing the competence needs of health and social care professionals Health care education needs to ensure the high standard of the welfare technology competence of future professionals.

The purpose of this study was to describe the students’ assessment of the welfare technology competence and their development during the education project and to assess the changes in the teachers' welfare technology competence during the project. The research material is part of the Well-Tech project and the questionnaire and interview data collected by the Tampere University of Applied Sciences in 2018 - 2019. Participants were students (N = 16) and teachers (N = 19) from four vocational schools in Finland, the Netherlands and Estonia. The qualitative data, that is, the interviews of the students involved in the education project, were analyzed by theory-based analysis. The analysis framework consisted of Spencer`s & Spencer's (1993) Competency Iceberg-model, competence was categorized into three themes of competence: knowledge, skills and activity. The fourth theme Factors hindering the development of skills emerged from the data. Teachers` material was collected through a structured questionnaire before and after the education project. Teachers' data were analyzed using statistical methods.

According to the results of the study, both students and teachers evaluated that their welfare technology competence improved during the project. Students assessed that their awareness increased during the education project and they understood the importance of multidisciplinary collaboration. The knowledge and skills learned in the education project were translated into practical training and working life. At the beginning of the project and at the end of the education project, the knowledge of teachers' welfare technology was mainly at a good level, although there was some variation. The strongest areas for teachers, both in terms of knowledge, skills and activity, were supporting of interaction, autonomy and health. The weakest areas were 3D printing, robotics and virtual reality. It was noteworthy that the skills related to virtual reality and robotics, in particular, were significantly improved during the education project. The results of this study confirm previous findings that teachers may have good skills in one area of digital competence but poor performance in another.

The results suggest that welfare technology skills can be developed through an education project. The results of both students and teachers indicate the need to develop welfare technology education. In the future, welfare technology competence needs clear and consistent competence criteria.

The knowledge produced in this study can be used to develop welfare technology education and health care teacher education.