Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten toimijuuden tukeminen sosiaalityössä

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa ollaan kiinnostuneita 18–25-vuotiaiden syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten toimijuudesta, eli osallisuudesta omassa elämässään, ja sen tukemisesta sosiaalityössä. Tutkielmassa tutkitaan toimijuuteen vaikuttavia tekijöitä sekä luodaan toimijuuden käsitteen kautta laaja-alaista ymmärrystä nuorten aikuisten tarpeista ja kokemuksista palveluverkostoissa, minkä pohjalta paikannetaan sosiaalityölle keskeisiä vaikuttamismahdollisuuksia. Tutkielmassa etsitään sellaisia tukemisen muotoja, jotka eivät rajoitu yksittäiseen toimintaympäristöön tai yksikköön, vaan ovat laajemmin sovellettavissa nykyisen palvelujärjestelmän puitteissa. Tämä tutkielma on toteutettu laadullisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu nuoren aikuisuuden, toimijuuden ja syrjäytymisvaaran teoreettisesta tarkastelusta. Tutkielman aineisto koostuu viidestä kotimaisesta ja neljästä kansainvälisestä tieteellisestä artikkelista. Analysoitavasta aineistosta ilmenee sekä nuorten aikuisten että sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ja havaintoja syrjäytymiseen, toimijuuteen ja palvelukäytäntöihin liittyen. Artikkelit on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, jossa analyyttisenä kehyksenä toimii Jyrki Jyrkämän (2008) hahmottelema toimijuuden teoria. Tutkielmani päätuloksina esitän, että toimijuuden osa-alueet; velvollisuudet, tavoitteet, taidot, tunteet ja mahdollisuudet ovat tiiviissä ja vuorovaikutteisessa yhteydessä toisiinsa, jolloin yhtä osa-aluetta on haastavaa tarkastella ilman toista. Käytännön sosiaalityön vaikuttavuuden lisäämisen ja nuorten aikuisten hyvinvoinnin edistämisen kannalta tämä tulos ilmentää välttämättömyyttä kohdata ihminen kokonaisuutena ja tarkastella syvemmällä tasolla yksilön olemisen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella toimijuuden tarkastelu on keskeisessä asemassa palvelutarpeiden paikantamisessa ja nuorten aikuisten elämäntilanteisiin liittyvien positiivisten muutosmahdollisuuksien löytämisessä. Tulosten mukaan nuoret aikuiset saattavat kokea institutionaaliset velvoitteet ja lähiympäristön odotukset ahdistavina vaatimuksina, minkä seurauksena ne tulisi ottaa yhteisen tarkastelun, tulkinnan ja neuvottelun kohteiksi. Toimijuuden lisäämiseksi nuoren aikuisen ja instituution välisten tavoitteiden kohtaamattomuus tulisi huomioida ja antaa nuorelle aikuiselle tilaa ja mahdollisuus päättää itseään koskevista asioista. Syrjäytymisvaarassa elävällä nuorella aikuisella saattaa olla puutteita elämänhallinnan kannalta keskeisissä taidoissa, jolloin itsetunnon tukeminen, myönteisen ajattelun vahvistaminen, sosiaalisten taitojen opettelu, koulutussuunnitelmien tekeminen ja uratavoitteista päättäminen nähdään olennaisina. Nuoret aikuiset kokivat tilanteisiinsa liittyen päällimmäisinä tunteina pelkoa, huolta, hämmennystä ja tarvetta tuntea itsensä merkitykselliseksi, jolloin kuulumisen kokemuksen luominen ja pitkäaikaiset ihmissuhteet näyttäytyvät erityisen tärkeinä. Syrjäytymisvaarassa olevilla henkilöillä on heikommat mahdollisuudet saavuttaa hyvinvoinnin kannalta olennaisia resursseja, mihin liittyen yllä mainitut toimintatavat luovat kattavat mahdollisuudet varmistua palveluiden sopivuudesta ja oikea-aikaisuudesta.