Työttömän kansalaisuuskuva Suomessa: 2010-luvun hallitusohjelmissa esiintyvä työttömien hallinta sekä oikeudet ja velvollisuudet.

Abstract

Tässä tutkielmassa olen tarkastellut työttömän kansalaisuudesta muotoutuvaa kuvaa työllisyyspolitiikassa. Tutkimuskysymykseni on, millainen kuva työttömän kansalaisuudesta rakentuu työllistämispolitiikan suunnitelmissa ja tavoitteissa 2010-luvulla. Politiikassa ja erityisesti hallitusohjelmissa yhteiskunnallisia ongelmia ja ratkaisuja muotoillaan kielenkäytön kautta ja siksi on hyödyllistä tutkia, millaisia käsityksiä työttömistä on löydettävissä hallitusohjelmista.

Aineistokseni valikoituivat 2010-luvulla laadittujen hallitusohjelmien osioista ne, joissa käsiteltiin työttömyyttä ja työllistämistä ja joista voitiin erottaa työttömän kansalaisuudelle annettavia merkityksiä. Aineiston analyysimenetelminä käytin sekä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia että diskurssianalyysia tehdäkseni syvällisiä laadullisia havaintoja. Analyysini tukena hyödynsin teoreettisia käsitteitä hallinnasta sekä kansalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista.

Sisällönanalyysin keinoin löysin aineistosta kaksi yläkategoriaa koskien yleistä kansalaiskäsitystä työttömyyden kontekstissa: osa työttömistä näyttäytyi itseään hallitsevina työmarkkinakansalaisina, osa taas hallinnanalaisina työttöminä kansalaisina. Työttömiin liitettävä kansalaisuuskuva ei kuitenkaan ollut hallitusohjelmissa selkeästi esillä vaan se rakentui piilevästi muiden aiheiden lomassa. Kokonaisvaltaisen kuvan ja syvällisempien merkityksien löytämiseksi tarkastelua olikin syytä laajentaa diskurssianalyysin avulla. Löysin aineistosta yhteensä kolme alakategoriaa: (1) nopeasti työllistyvän mallikansalaisen diskurssi, (2) työtön yhteiskunnallisen tuen kohteena – diskurssi ja (3) kontrolloitavan työttömän diskurssi.

Työttömyysdiskurssit suhteutuvat yläkategorioihin siten, että nopeasti työllistyvän mallikansalaisen diskurssissa kansalainen hankkii elantonsa lyhyestä työttömyydestä huolimatta pääasiassa työmarkkinoilta ja hakeutuu itsenäisesti työhön perustuvien oikeuksien pariin, eli on itseään hallitseva työmarkkinakansalainen. Työtön yhteiskunnallisen tuen kohteena – diskurssissa työtön voi olla toisaalta itseään hallitseva työmarkkinakansalainen, mutta myös hallinnanalainen työtön, sillä palvelut ja tuet näyttäytyvät sekä oikeutena että velvollisuutena. Kontrolloitavan työttömän diskurssissa kansalainen ei hallitse itse itseään toivotulla tavalla ja on siksi toimenpiteiden ja hallinnan alainen.