Kenen kaksio? : Case-analyysi tamperelaisten uudiskaksioiden sosiaalisesta kestävyydestä

Abstract

Kaupungistuminen, asumisen moninaistuminen ja perhemallien erilaistuminen ovat niin globaalisti kuin paikallisestikin vaikuttavia asumisen muutostrendejä, jotka asettavat uudenlaisia vaatimuksia asuntosuunnittelulle. Suomalaisten asumistoiveet ovat 2000-luvun alusta muuttuneet urbaanimmiksi, ja pienten asuntokuntien määrä on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan tasaisessa kasvussa. Tässä työssä päädyttiin tarkastelemaan nimenomaan uudiskaksioita, sillä kiihtyvän kaupungistumisen myötä pienten asuntojen kysyntä kasvukeskuksissa on suurta, ja Tampereella kerrostalokaksio on 2020-luvun alussa myydyin asuntotyyppi. Ihmisen asumisuran pidentyminen ja monipuolistuminen ovat keskeisimpiä syitä nykyhetken asumistarpeiden muutoksille. Asuntokysynnän lähtökohtana eivät enää ole ydinperheen muodostumisen vaiheet, vaan moninaistuvien asuntokuntien yksilölliset toiveet ja tavoitteet. Myös laitostumisen purkamisella on keskeinen rooli asuntokuntien moninaistumisessa. Asunnon elinkaaren tulee voida seurata asukkaan elämänvaiheita. Asunnon elinkaarijoustavuuden mittarina voidaan pitää sen sosiaalista kestävyyttä. So-siaalisen kestävyyden eräitä perusperiaatteita ovat tasa-arvo ja ihmisen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Asuntosuunnittelussa nämä periaatteet soveltuvat asunnon monikäyttöisyyteen. Hyvä asunto on riittävän tilava, pohjaratkaisultaan selkeä, joustava ja esteetön. Asumistoimintojen tilantarpeet, liikkumistilat ja kalustettavuus on suunniteltu huolellisesti. Asunto tarjoaa asukkaalle mahdollisuuden ilmaista identiteettiään ja elämäntapaansa. Tässä työssä tarkastellaan kuutta case-kohdetta tilojen joustavuutta ja pitkäaikaiskestävyyttä hahmottavien määrällisten ja laadullisten tarkastelutapojen kautta. Tarkasteluaineisto, josta case-esimerkit on valikoitu, on ote kaikista Tampereella keväällä 2020 myynnissä olleista uudiskaksioista. Tarkastelussa tutkittiin asuntojen mitoitusta, sisäisiä yhteyksiä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia asukkaan itseilmaisulle. Case-analyyseissä havaittiin, että käytännön toteutukset ovat usein ristiriidassa hyvän rakennustavan mukaisen ohjeistuksen ja lainsäädännössä esitettyjen joustavuuden tavoitteiden kanssa. Asuntojen pohjaratkaisut perustuvat pitkälti tilojen vahvaan erikoistumiseen, mikä näkyy erityisesti hyvin tiukassa mitoituksessa, joka oli paikoin toiminnan tarpeisiin riittämätöntä. Tilojen vahva erikoistuminen, avoimuus ja rajattavuuden puute tekivät asunnoista lähinnä yksinasujille ja pariskunnille soveltuvia. Havainto on ristiriitainen suhteessa asumisen ja asuntokuntien moninaistumisen kehitykseen. Pienet asunnot palvelevat jatkuvasti kasvavaa ja moninaistuvaa asukasryhmää, eikä pienten asuntojen yksipuolistumista ja joustamattomuutta voida sivuuttaa kaupungistumisen marginaalisena lieveilmiönä. Kun rakentuvassa uudisasuntokannassa suurin osa asunnoista on pieniä, niiden suunnitteluratkaisuilla on laajoja, kauaskantoisia vaikutuksia.