”Meidän pitäisi etsiä sitä yhdessä”: Esiopetusikäisten lasten käsityksiä kuuluvuuden tunteesta

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin fenomenografisesti esiopetusikäisten lasten kuuluvuuden tunteen käsityksiä. Esiopetusikäiset määrittyvät tarkalleen 6-vuotiaiksi lapsiksi, joiden kanssa yhdessä etsittiin vastausta tutkimusongelmaan heidän ääntään tavoittaen. Kuuluvuuden tunne – sense of belonging, voidaan määritellä monella tavalla, mutta tässä tutkimuksessa sitä lähestyttiin subjektiivisesti varioivana. Perustaltaan se on yksilön psykososiaalista tarvetta kuulua johonkin, tuntea olevansa sosiaalisesti hyväksytty ja rakastettu sekä tärkeä muille. Kuuluvuuden tunteen rinnakkaiskäsite on kuuluvuuden politiikka – politics of belonging, ja yhdessä käsitteet muodostavat kuuluvuuden – belonging tutkimuskentän. Kuuluvuuden politiikka tässä tutkimuksessa määrittyi inkluusion ja ekskluusion näkökulmiin. Kuuluvuuden tunne on inkluusiota, jolla tässä tutkimuksessa tarkoitettiin lasten sosiaalista osallisuutta yhteisöönsä tai yhteisöihinsä tärkeinä ihmisinä ja yhteiskunnan tulevina jäseninä vertaissukupolvensa kanssa.

Varhaiskasvatuksessa kuuluvuutta on tutkittu Suomessa yhteenkuuluvuus, togetherness -teeman yhteydessä. Yhteenkuuluvuus voi toteutua eri tasoilla yksilöstä yhteisöön tai jopa abstraktimpaan arvoon. Yhteenkuuluvuus voidaan jakaa tunteen ja politiikan näkökulmiin: kuuluvuuden tunne määrittyy tällöin toisiin, yhteisöön tai paikkaan liittyviksi kokemuksiksi. Yksilöllisesti lapset voivat ilmaista sitä eri tavoin. Kehityksellisesti kyse on esiopetusikäisten minäkäsityksen tai identiteetin kehittymisestä sekä laajenevista sosiaalisista yhteyksistä, itsen ja muiden suhteutumisesta. Vertaisten kanssa aletaan toimia ”omana joukkona” entistä itsenäisemmin ja vertaissuhteista tulee merkityksellisiä. Esiopetusryhmä on esiopetusikäisille yksi heidän kasvuyhteisönsä ja -ympäristönsä muun muassa kodin ja perheen tai harrastusten ja kavereiden lisäksi. Paikat ja ihmissuhteet muodostavat kuuluvuuden tunteen käsitysten kontekstin.

Tutkimus oli fenomenografisesti suuntautunut, ja lasten kanssa yhdessä etsittiin kuuluvuuden tunnetta – sen käsityksiä eli lasten konstruktioita todellisuudesta tai elämismaailmastaan. Tutkimuksessa käytettiin menetelmätriangulaatiota luotettavuuden parantamiseksi. Lapsia haastateltiin pienryhmissä, pareittain ja yksilöittäin käyttäen avointa haastattelua eli keskustelua ja teemahaastattelua. Käytössä oli virikkeitä: tarinaskenaario ja kuuluvuustarina sekä siihen liittyvät leikkihahmot. Virikkeet toimivat johtolankoina lasten käsityksiin tai pienoismaailmana, jossa esiopetusikäisten sosiaalista elämismaailmaa konkretisoitiin. Osallistuva havainnointi tuki haastatteluja. Lisäksi käytettiin visuaalisia menetelmiä: IOS eli Inclusion of others in the self -menetelmä kertoi lasten kuuluvuuden tunteen kokemisesta esiopetusryhmässään, ja piirrostehtävä kokosi lopuksi lasten subjektiiviset representaatiot kuuluvuuden tunteen käsittämisestä.

Aineistonhankinta toteutettiin esikouluryhmässä, josta 12 antoi osallistumissuostumuksensa. Aineistonkeruu toteutettiin nelivaiheisesti. Jokainen vaihe tuotti eri näkökulmista kuuluvuuden tunteen käsityksiä. Erityisesti monimenetelmäisyys ja eri vaiheet tutkimuksessa varmistivat tutkijan subjektiivisten ennakko-olettamusten vaimentamista antaen tilaa nimenomaan esiopetusikäisten käsityksille. Käsityksiä etsittiin yhdessä lasten omaa ajattelua vaalien turvallisesti aikuisen kanssa. Analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografista analyysiä: ensin poimittiin aineistosta merkitysyksiköt ja niistä luotiin käsitysryhmiä vaihe kerrallaan. Lopuksi vaihetulokset eli kaikki käsitysryhmät ja käsityksiin vaikuttaneet kokemukset koottiin yhteen kuvauskategorioiksi ja niiden synteesiksi eli esiopetusikäisten kuuluvuuden tunteen käsityksiksi.

Tuloksena kuvauskategoriasynteesi kuvaa esiopetusikäisten lasten käsityksissä kuuluvuuden tunteen olevan tunnetta, itsetuntoa, liittymistä, kohtaamista, sosiaalista hyväksymistä, yhteisöön kuulumista ja paikkakiintymystä. Kaiken kaikkiaan tulokset kertovat, kuinka kuuluvuuden tunteen käsitys voi olla jotakin todella pientä, yksilön sisäistä tunnetta, mutta samanaikaisesti jotakin todella suurta yksilön koko elämän, onnen ja hyvinvoinnin kannalta. Kuuluvuuden tunteen käsitykset liittyvät laajemmin yhteisen elämämme tilanteisiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jossa käsityksemme elävät. Käsitykset ovat kerrostuneita ja erilaiset kuvauskategoriat yksilöittäin kietoutuneita toisiinsa. Kuuluvuuden tunteen tarkastelu vaatii lisätutkimista, jotta jokaisen lapsen inkluusio voidaan varmistaa yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin vuoksi.