Transnaisten omatoiminen ääniharjoittelu ennen puheterapian alkamista

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin transnaisten omatoimista ääniharjoittelua ennen puheterapian alkamista. Aiemmat transnaisten ääniharjoittelua koskevat tutkimukset ovat painottuneet puheterapeutin ohjaamaan feminisoivaan ääniterapiaan, eikä omatoimista harjoittelua ole tutkittu. Tutkimusmenetelmänä tässä kandidaatintutkielmassa käytettiin puolistrukturoitua haastattelua, ja tutkimushenkilöinä oli kaksi transnaista. Tutkittavilta kysyttiin, mitä ääneen liittyviä asioita he harjoittelivat ja miksi, mistä he löysivät harjoituksia ja millaisia kokemuksia heillä oli ääniharjoittelusta. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Haastatteluaineistot litteroitiin peruslitteroinnin menetelmin ja teemoiteltiin aineistolähtöisesti.

Aineistosta nousi esiin neljä teemaa: ääniharjoittelun toteutus, harjoitusten alkuperä, harjoittelun motiivit sekä kokemukset harjoittelusta. Tuloksista kävi ilmi, että tutkittavat olivat keskittyneet ääniharjoittelussaan äänenkorkeuteen sekä resonanssiin ja harjoitukset olivat olleet peräisin lähinnä vertaisilta. Ulkonäön ja äänen ristiriidan herättämä huomio sekä ääniterapiaan pääsemiseen kulunut pitkä aika olivat motivoineet ääniharjoittelua. Haastateltavien kokemukset omatoimisesta ääniharjoittelusta vaihtelivat: toisaalta tutkittavat kokivat harjoituksista olleen hyötyä, toisaalta omatoimiseen harjoitteluun oli liittynyt haasteita. Haastatteluaineistosta nousi esiin toive luotettavasta, kaikkien saatavilla olevasta ääniharjoittelumateriaalista sekä ääniterapiaan pääsemisestä varhaisemmassa vaiheessa sukupuolenkorjausprosessia. Tutkimus osoittaa, että tarve luotettaville ääniharjoituslähteille on merkittävä.