Linnun muotoinen kirjasto: Metson arkkitehtuuri nykyaikaisen kirjaston puitteena

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee Tampereen pääkirjasto Metson toimivuutta nykyaikaisena kirjastona arkkitehtuurin näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on laadullisen tutkimuksen menetelmin selvittää, millä tavoin Metson arkkitehtoniset ominaisuudet tukevat tai rajoittavat nykyaikaisen kirjaston toimintaa. Tutkimusmetodeina käytettiin kirjallisuuskatsausta sekä Metson pohjapiirustusten avulla laadittua tilarakenteen muutoksen analyysiä. Lisäksi aineistonhankinnan keinona hyödynnettiin Metson peruskorjauksen pääsuunnittelijan sekä kirjaston kokoelmapäällikön teemahaastatteluja.

Kirjasto on muuttuva instituutti, jonka tarjoamien palveluiden ja tilojen tulee vastata kulloinkin ajan tarpeisiin. Suomalaisten yleisten kirjastojen toimintaa säätelee kirjastolaki. Jokaisen yksittäisen kirjaston tapauksessa kirjastorakennuksen arkkitehtuuri määrittää toiminnalle fyysiset rajat ja samalla sen erityispiirteet. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että kirjaston rooli yhteiskunnassa on muuttunut merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana digitalisaation seurauksena. Yleisen kirjaston ideologian mukaiset perustehtävät ovat säilyneet, mutta modernin kirjaston toimintaympäristö on nykyään huomattavasti silloista laajempi. Kirjaston rooli on viimeaikaisen tutkimuksen mukaan korostunut kaikille avoimena julkisena tilana, jossa käyttäjille tarjotaan monipuolisia palveluita. Ilmaiseksi tarjottavan aineiston lisäksi kirjaston tulee muun muassa edistää tasavertaista mahdollisuutta sivistykseen ja kulttuuriin sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Tavoitteiden toteuttamiseksi kirjastojen on kirjastolain edellyttämänä tarjottava myös niihin soveltuvia tiloja. Kirjaston muutoksista huolimatta niiden suunnittelua varten ei ole olemassa nykyaikaisia suomenkielisiä oppaita tai yleismääräyksiä tarkempia ohjeita.

Raili ja Reima Pietilän vuonna 1978 suunnittelema Metso on arkkitehtoniselta ilmaisuvoimaltaan ja puhuttelevuudeltaan poikkeuksellinen kirjasto, jonka merkitys osana Tampereen kaupunkikuvaa ja identiteettiä on tunnustettu. Tutkimuksessa keskitytään Metson arkkitehtuurin erityispiirteisiin, suunnittelullisiin lähtökohtiin, tiloihin sekä kirjaston toimintoihin ennen peruskorjausta. Analyysiosiossa tutkitaan Metson pohjapiirustusten avulla, millä tavalla Metso on muuttunut peruskorjausvaiheessa alkuperäisestä ja millaisilla muutoksilla kirjaston nykyaikaisiin tarpeisiin on vastattu.

Haastateltavien mukaan Metson peruskorjaus oli kokonaisuudessaan onnistunut. Muutostöiden myötä Metsoon saatiin lisää viihtyisää oleskelu- ja työskentelytilaa asiakaskäyttöön ja henkilökunnan tilojen uudistusten ansiosta kirjaston toiminnallisuus parani. Peruskorjauksen jälkeen Metsossa on kokoelmapäällikön mukaan riittävästi tarkoituksenmukaisia kirjastotoimintaa tukevia tiloja. Vanhat tilat eivät ole nykymielessä muuntojoustavia, mutta ne voidaan monimuotoisuutensa vuoksi valjastaa tarvittaessa monenlaisiin uusiin käyttötarkoituksiin. Sekä Metson alkuperäisessä suunnittelussa ja rakentamisessa että peruskorjauksessa hyvin onnistuneen lopputuloksen taustalla vaikuttaa haastattelujen perusteella olleen poikkeuksellisen hyvä suunnittelijayhteys käyttäjään ja asiakkaaseen. Kirjaston suurimpana haasteena ja samalla sen tulevaisuuden käyttöön vaikuttavana tekijänä näyttäisi olevan palveluiden ja aineiston muotojen monipuolistuminen yhteiskunnan muuttuessa ja teknologian kehittyessä.