Eteläpuiston pähkinä:Tapahtumien kulku ja ratkaisuyritykset

Abstract

Maankäytön suunnittelu muokkaa vahvasti ympäristöämme. Se on suuren mittaluokan toimintaa, josta jää pitkäaikainen jälki. Tämän takia myös tällaisen toiminnan tuloksena syntyvät konfliktit ovat usein mittakaavaltaan suuria. Niitä on siten tärkeää tutkia ja opetella hallitsemaan sekä löytämään ratkaisuja, jotta pystyisimme tehokkaammin ja laadukkaammin kehittämään yhteistä elinympäristöämme. Työssä tarkasteltiin konfliktia ja maankäytön konfliktia käsitteinä sekä tutkittiin Eteläpuistoa ja sen uudelleenkaavoittamisen yrityksestä syntynyttä konfliktitapausta. Käsitteitä ja tapausta tutkittiin tapahtumienkulun ja ratkaisupyrkimysten sekä konfliktin osapuolien vuorovaikutuksen näkökulmasta. Näitä asioita tutkittiin käyttäen lähteinä tietokirjallisuutta, lehtiartikkeleita, blogikirjoituksia, mielipidekirjoituksia ja tiedotteita. Työn tuloksena syntyi aikajana, jonka tarkoituksena on ollut selventää monimutkaisen konfliktitapauksen kulkua ja esitellä keskeisiä tapahtumia. Tarkasteltaessa tapausta työn puitteissa todettiin, että Eteläpuiston tapaus on pitkäkestoinen ja monitahoinen konflikti, jossa kyse on osapuolten periaatteellisten näkökulmien vastakkainasettelusta. Tapauksessa on monia osapuolia, mutta ilmeisin konflikti on keskittynyt vain parin osapuolen ympärille. Rintamalinjat ovat jakautuneet alueen suhteen karkeasti siten, että toinen osapuolista haluaisi kehittää aluetta asuinalueena urbaaneilla virkistäytymismahdollisuuksilla, kun taas toinen haluaisin pitää sen puistokäytössä. Osapuolet ovat pitäneet tiukasti kiinni näkökannoistaan ja kompromisseihin ei ole päästy. Tästä johtuen osapuolten välit ovat tulehtuneet ja puheyhteys katkennut. Seurauksena myös Eteläpuistoa koskevat hankkeet ovat olleet