Toivon diskurssit psykoosin kokeneiden nuorten haastattelupuheessa

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään minkälaisia toivon diskursseja nuoret tuottavat haastattelupuheessa psykoosisairaudesta toipumisen suhteen, miten ne ilmentävät kulttuurista kontekstia ja nuorten toipujan roolia. Tutkimuksessa avataan tarkemmin nuorten tuottamia toivon diskursseja ja niiden merkitystä toipumiseen. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan miten nuoren läheiset sosiaaliset suhteet, hoitokontakti ja laajemmin koko ympäröivä yhteiskunta vaikuttavat nuorten tuottamiin toivon diskursseihin ja nuoren toipumisen prosessiin.

Tutkimuksen aineistona on nuorten haastattelut, jotka on kerätty tutkimusprojektin ”Nuorten aikuisten avohoidollinen mielenterveyskuntoutus 2010-2012”yhteydessä. Haastatteluaineisto on tallennettu Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon. Aineisto koostuu 25 haastattelusta, jotka on tehty nuorten mielenterveyskuntoutusjakson yhteydessä.

Tutkimuksellisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan kielenkäytöllä rakennetaan sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen analyysimetodina hyödynnetään diskurssianalyysiä ja keskeisinä käsitteinä on toivo ja toipuminen. Tutkimuksen aineistosta analysoidaan diskurssianalyysin avulla, miten kielenkäytön avulla toivo rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja miten se rakentaa nuoren käsitystä omasta toipumisestaan.

Analyysin tuloksena aineistosta on paikannettu kolme eri toivon diskurssia. ”Vahva toivo” ilmentää nuoren vahvaa toivoa toipumisen suhteen, ”Varovainen toivo” ilmentää nuoren varovaista toivoa toipumisen suhteen ja ”Epätoivo” ilmentää toivottomuutta toipumisen suhteen.

Tutkimus tuottaa tietoa siitä, että nuorten tuottamat toivon diskurssit ilmentävät myös heihin kohdistuvia odotuksia toipumisen suhteen läheisten sosiaalisten suhteiden, hoitojärjestelmän ja laajemmin koko yhteiskunnan tasolta. Nuoret neuvottelevat toivon diskursseista ympäristön kanssa. Nuoret tuovat esille omalla puhetavallaan, mikä on missäkin toipumisen vaiheessa sallittua ja hyväksyttyä toimintaa ja orientoitumista tulevaan.

Kielenkäytöllä on merkittävä rooli nuorten toivon rakentumisessa ja toipumisen prosessin käynnistämisessä. Käsitteet ja kielenkäyttö tulisi nähdä yksilön resurssina, sillä ihmiset voivat löytää sen avulla omia voimavarojaan ja määritellä itseään uudelleen. Käsitteillä ja sanoilla on siis suuri vaikutus ihmisten elämään, sillä ne rakentavat ymmärrystä todellisuudesta ja esimerkiksi siitä, mitä on kulloinkin mahdollista saavuttaa. Psykoosin kokeneet nuoret tuottivat erilaisia toivon diskursseja, joidenka muotoutumiseen vaikuttaa kulttuurinen ja yhteiskunnallinen konteksti. Toipuminen on ennen kaikkea sosiaalinen prosessi ja nuorilla on oikeus siihen, että toipumista edistetään ja pidetään yllä toivon diskurssien avulla.

In the study it is clarified what kind of discourse of hope the young people produce in the interview speech in regard to the recovery from the psychosis illness, how they express a cultural context and young people`s identity as a recovering. In the study the discourse of the hope produced by the young people and their significance for the recovery are opened more in detail. Furthermore, it is analyzed in the study how the near social relations of the adolescent, care contact and the whole society which surrounds more widely influence the discourse of the hope produced by the young people and to the process of the young recovery.

The material of this study is interview of adolescents which have been collected to research project” The young adults mental health rehabilitation in 2010-2012” connections. The interview material has been recorded in Facualty of Social Sciences in the information archives. The material consists of 25 interviews which have been collected in connection with mental rehabilitation period of adolescents.

The frame of reference relating to research is a social constructionism according to which a social reality is built with the language. The study method of the study is a discourse analysis and the central methodological concepts are hope and recovery. A study on the material it is analyzed with the help of the discourse analysis how is the hope based the help of the language in the social interaction and how does it build the idea of the young reality of its own recovery.

The three discourse of the different hope has been located as a result of the analysis from the material. ” The strong hope” expresses the strong hope of adolescent in regard to the recovery,” The careful hope” expresses the careful hope of the adolescent in regard to the recovery and” Hopelessness” expresses the hopelessness in regard to recovery.

The study brings information about the fact that the discourse of the hope produced by the young people also expresses more widely in regard to the recovery from the level of the society wishes which are directed to them, the near social relations and care system. The young people negotiate the hope of the discourse together with the environment. The young people bring out on their own manner of speaking which is allowed at a given stage of the recovery and accepted.

On the language it is a significant young people´s role hope in basing and starting of the process of the recovery. The concepts and the language should be seen as the resources of the individual because the people can find their own resources with its help and can define themselves again. So, the concepts and words have a big effect on the people´s life because they build the reality. The experienced the psychosis young people produced the different discourse of the hope and cultural context has affected the taking of them shape. The recovery is above all social process and young people have a right to the fact that it is promoted and maintained with the help of the language, to hope in regard to the recovery.