”Pakollinen paha, joka on hoidettava”: Pierukäytännöistä neuvottelu parisuhteessa

Abstract

Tämän tutkimuksena tarkoituksena on selvittää, miten pieraiseminen näkyy parisuhteen vuorovaikutuksessa ja miten se kietoutuu osaksi parisuhdetta. Tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, millaisia ideaaleja piereskelyyn parisuhteen kontekstissa liitetään, miten yhteisistä piereskelyyn liittyvistä käytännöistä neuvotellaan ja mitä saavutetut pieruvälit voivat tarjota parisuhteelle. Pierut ovat osa tervettä ja normaalia ruoansulatustoimintaa, mutta ne nähdään yhteiskunnassamme usein epäviehättävänä ja häpeällisenä toimintana. Siksi on kiinnostavaa tutkia, kuinka pierut näyttäytyvät läheisessä interpersonaalisessa suhteessa ja millaista niihin liittyvä vuorovaikutus on. Vaikka muita tabuja on tarkasteltu parisuhteen kontekstissa, pieraisemiskäytäntöjä ei ole aiemmin tieteellisesti tutkittu. Tästä syystä tämän tutkimuksen yhtenä tärkeimpänä päämääränä on avata aiheen tutkimista viestinnällisenä ilmiönä. Tutkimuksen tavoitteena on myös normalisoida pieruja vuorovaikutuksen kontekstissa.

Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla, joihin osallistui kolme pariskuntaa. Pariskunnan osapuolia haastateltiin ensin erikseen ja myöhemmin yhdessä kumppanin kanssa. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin, jonka jälkeen saatu haastatteluaineisto analysoitiin käyttämällä analysointimenetelmänä teemoittelua. Muodostuneita teemakokonaisuuksia käsitellään viestintä- ja sosiaalitieteelliseen teoriapohjaan nojaten.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että toimivan parisuhteen ideaaliin liitetään vapaus piereskellä yhdessä jaetuissa tiloissa. Haastateltavien yksilöllisten pieruideaalien lisäksi suhteisiin näyttää vaikuttavan myös yhteiskunnan normistosta omaksuttu malli, jonka koetaan suovan piereskely vain miehille. Pariskunnan yhteisten pierukäytäntöjen muodostumisen odotetaan syntyvän itsestään ajan myötä, eikä sanallisia neuvotteluja täten katsota tarpeellisiksi. Tämä näyttäytyy ristiriidassa sen kanssa, että suhteen alussa pieraisemisen kerrottiin aiheuttavan merkittävää häpeää ja vaivaa. Tulokset osoittavatkin, että nimenomaan sanalliset pieruneuvottelut tuottavat kaikkein selkeimpiä yhteisiä pierukäytäntöjä, jotka osaltaan myös lisäävät turvallisuuden tunnetta ja tyytyväisyyttä suhteeseen. Tuloksista käy ilmi, että sanallisten neuvottelujen tärkeyttä ei ymmärretä pierujen kontekstissa eikä niistä siksi osata neuvotella, vaikka se voisi olla parisuhteen tyytyväisyyden kannalta merkittävää.