Identiteettipoliittiset ulottuvuudet venäjän kieltä opiskelevien näkemyksissä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä venäjän kielen opiskelijoilla on venäjän kielestä ja mistä nämä käsitykset ovat välittyneet. Lisäksi selvitetään, millaisia identiteettipoliittisia ulottuvuuksia venäjän kielen opiskeluun sisältyy. Empiirinen aineisto koostuu kolmesta haastattelusta. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavasti. Käsitys teoreettisena käsitteenä ymmärretään kielellisenä kuvauksena siitä, miten yksilö suhtautuu johonkin asiaan ja mitä hän pitää totena. Käsitysten lähdettä kuvataan tässä tutkimuksessa jakaen käsitysten välittäjiä ihmiskasvoisiin ja kasvottomiin välittäjiin. Käsitysten luonnetta analysoidaan kieli-ideologian ilmentäjänä. Kieli-ideologia sisältää yksilön tai yhteisön uskomuksia ja käsityksiä kielestä. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota kieli-ideologiaan sisältyviin motivaatiotekijöihin. Motivaatiotekijät jakautuvat integratiivisiin ja instrumentaalisiin tekijöihin. Integratiivisiin tekijöihin lukeutuvat esimerkiksi samaistuminen kieltä puhuviin, sekä halu tutustua heihin ja heidän kulttuuriinsa. Instrumentaaliset eli välineelliset tekijät liittyvät hyötyihin, joita kielellä katsotaan olevan esimerkiksi työelämässä tai koulutuksellisissa yhteyksissä. Identiteettipolitiikka määritellään yleisesti poliittiseksi toiminnaksi, jota harjoittaa identiteetin kokemukseltaan yhtenäinen ryhmä ja sen jäsenet. Identiteettipolitiikkaa on tulkittu aineistosta toiseuden rakentamisen ja kollektiivisiksi muotoutuvien näkemysten ja tavoitteiden kautta. Rakentamalla eli kuvaamalla toiseutta, yksilö rakentaa omaa identiteettiään. Toinen ja toiseus edustaa jotain, johon yksilö joko kokee samaistuvansa, tai jonka hän kokee erilaiseksi itseensä nähden. Tutkimuksen tuloksena ilmeni, että haastateltavien idea venäjän kielen opiskelun aloittamisesta on syntynyt perheenjäsenten innoittamana. Käsitysten välittäjien teoreettisen jaon mukaisesti käsitykset ovat siis välittyneet ihmiskasvoisilta käsitystenvälittäjiltä. Kieli-ideologia opiskelijoilla määrittyy selkeästi kielen oppimista motivoivaksi. Se sisältää yhtaikaisesti sekä instrumentaalisia että integratiivisia motivaatiotekijöitä. Kieli nähdään etuna työmarkkinoilla. Lisäksi sen koetaan lisäävän ymmärrystä venäläistä kulttuuria kohtaan. Toiseus rakentuu samaistumisen ja erilaisuuden kokemusten myötä. Opiskelijoille toiseutta edustavat muut kieltä opiskelevat, venäläiset ja Venäjään kielteisesti suhtautuvat suomalaiset. Haastateltavat suhtautuvat Venäjään myönteisesti tai neutraalisti, mutta eivät tunne varsinaista yhtenäisyyttä muiden venäjän kielen opiskelijoiden kanssa. Siitä huolimatta, että opiskelijat eivät tunnista laajaa yhtenäisyyttä kieltä opiskelevan ryhmän keskuudessa, ilmenee heillä identiteettipoliittisuutta ilmentäviä yhtenäisiä näkemyksiä ja toiveita. Opiskelijat kuvaavat Suomessa ilmenevän jonkin verran ennakkoluuloisuutta Venäjää kohtaan ja esittävät ajatuksen, että laajeneva venäjän kielen taito yhteiskunnassa vähentäisi ennakkoluuloja.