”Kunnon konflikti tekee aina terää” : Rakentavan journalismin periaatteet suomalaisten uutistoimittajien arvioitavana

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani rakentavaa journalismia ja sen saamaa vastaanottoa suomalaisten uutistoimittajien keskuudessa. Rakentava journalismi syntyi vastareaktiona ilmiöön, jossa perinteinen journalismi korostaa uutisoinnissaan negatiivisia kehityskulkuja, ongelmia ja konflikteja. Rakentavan journalismin kannattajat näkevät, että perinteisen journalismin välittämä kuva maailmasta on negatiivisesti vääristynyt ja siten vaillinainen. Heidän mukaansa uutisten negatiivinen painotus johtaa lopulta yleisön passivoitumiseen: Ihmiset väsyvät huonoihin uutisiin ja kääntyvät niiden luota pois. Luottamus journalismiin laskee. Lisäksi ongelmien korostaminen saa yleisön menettämään toivonsa yhteiskuntaan ja demokratiaan, joten heidän halunsa toimia asioiden edistämiseksi vähenee.

Rakentava journalismi on käsitteenä sekä uusi että vanha. Se on jatkoa erilaisille vaihtoehtoisille tai vastuullisille journalistisille liikkeille, joita ovat esimerkiksi rauhanjournalismi ja kansalaisjournalismi. Kaikki nämä liikkeet ovat syntyneet tarpeesta uudistaa journalismiprofession periaatteita yhteiskunnan muutoksen mukana. Varsinainen rakentavan journalismin suuntaus sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten tanskalaisen toimittajan Ulrik Haagerupin aloitteesta uudistaa negatiivisuutta painottavia uutiskriteereitä. Rakentavan journalismin tavoitteista ei kuitenkaan ole täyttä yksimielisyyttä, sillä käsitteen toinen aktiivinen puolestapuhuja, toimittaja ja tutkija Cathrine Gyldensted, toi suuntaukseen positiivisen psykologian näkökulman: tavoitteena on kasvattaa yleisön hyvinvointia ja aktivoida ihmisiä toimimaan heille tärkeiden kehityskulkujen puolesta.

Rakentava journalismi on saanut hyvän vastaanoton sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, jossa suuntaus kulkee ratkaisukeskeisen journalismin nimellä. Rakentavaa journalismia on ryhdytty opettamaan monissa journalistiikan oppilaitoksissa, ja sen periaatteita on sovellettu lukuisissa uutisorganisaatioissa ympäri maailmaa. Suuntaus on saanut alan ammattilaisilta myös kritiikkiä: kriitikoiden mukaan rakentava journalismi uhkaa journalismin kriittisyyttä ja objektiivisuutta, ja vie sen liian lähelle puolueellista lobbaajan roolia. Aiheesta on käyty keskustelua myös Suomessa: kannattajien mukaan rakentava journalismi voisi ehkäistä yhteiskunnan polarisaatiota, mutta kriitikoiden mukaan se uhkaa journalismin kriittistä tehtävää vallan vahtikoirana.

Selvitin tutkielmassani, miten suomalaiset uutistoimittajat suhtautuvat rakentavaan journalismiin ja sen periaatteisiin, ja miten nämä periaatteet taipuvat käytännön uutistyöhön. Haastattelin 12 toimittajaa kolmesta valtakunnallisesta uutistoimituksesta. Tutkimuksessani selvisi, että vastaanotto oli etenkin aluksi kriittinen, mutta lopulta rakentava journalismi asemoitui pääasiassa perinteisen journalismin ihanneversioksi. Haastattelemani toimittajat kuitenkin kokivat, että journalismin negatiivinen painotus oli perusteltua, sillä journalismin tehtävä on välittää tietoa yhteiskunnan ongelmakohdista ja suhtautua kriittisesti valtaapitäviin. Osa koki rakentavan journalismin uhaksi journalismin kriittisyydelle ja puolueettomalle sivustaseuraajan roolille. Toisaalta rakentavan journalismin koettiin tekevän tiedonvälityksestä aiempaa kokonaisvaltaisempaa ja ymmärrettävämpää.

Hyödyllisimmiksi rakentavan journalismin periaatteiksi nousivat haastatteluissa uutisten kontekstointi ja moniäänisyyden lisääminen. Vähiten haastateltavat olivat kiinnostuneita journalismin sovittelevasta otteesta ja yleisöjen osallistamisesta. Rakentavan journalismin sovittaminen käytäntöön koettiin hankalaksi, sillä ajanpuute esti kontekstoimasta uutisia ja irtautumasta nykyisistä rutiineista. Lisäksi toimituskulttuurin koettiin kannustavan mahdollisimman nopeaan ja lukijoita houkuttelevaan, eli negatiiviseen ja kärjistävään uutisointiin.