Kulttuuripääoman yhteys ammattikoululaisten jatko-opintohalukkuuteen

Abstract

Suomessa toisen asteen ammatillinen koulutus ja lukio ovat rinnakkaisia väyliä, joista molemmat tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Koulutuspoliittiset uudistukset ovat kuitenkin muuttaneet ammatillista koulutusta viime vuosina, ja opetus on painottunut entistä voimakkaammin ammatilliseen osaamiseen ja erikoistumiseen, sekä henkilökohtaistamiseen ja valinnaisuuden lisääntymiseen tutkinnon rakenteessa. Yleisen korkeakoulukelpoisuuden toteutuminen saattaa näin jäädä aiempaa enemmän yksittäisen opiskelijan valintojen ja henkilökohtaisten taustan varaan.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan ammattikouluopiskelijoiden kulttuuripääoman yhteyttä heidän halukkuuteensa jatkaa opintoja korkeakoulussa ammattiin valmistumisensa jälkeen. Teoriataustana ja tulkinnan välineenä käytetään Pierre Bourdieun kulttuuripääoman käsitettä (1977), johon myös lähdemateriaalina käytetty kotimainen ja kansainvälinen tutkimus nojautuvat. Tässä tutkielmassa kulttuuripääoman indikaattoreina toimivat vanhempien koulutustausta, sekä opiskelijan peruskoulussa suoriutuminen. Tutkielmassa selvitetään, onko peruskoulussa suoriutuminen, tai vanhempien koulutustaso yhteydessä siihen, halutaanko opintoja jatkaa ammatillisen perustutkinnon jälkeen korkeakoulussa. Tutkittavien muuttujien välisiä yhteyksiä testattiin ristiintaulukoinnin ja khiin neliötestin avulla Amisbarometri 2017-aineistosta ammatillista perustutkintoa nuorisolinjalla opiskelevien osalta.

Analyysitulosten mukaan sekä vanhempien koulutustaso, että opiskelijan kokemus suoriutumisestaan peruskoulussa olivat positiivisesti yhteydessä jatko-opintohalukkuuteen korkeakoulussa. Kummankin edellä mainituista, jatko-opintohalukkuutta ennakoivista muuttujista voidaan katsoa viittaavan kulttuuripääomaan, jonka on tutkitusti todettu tukevan menestymistä koulujärjestelmässä. Aiemman tutkimuksen perusteella erityisesti materiaalisella ja henkilöityneellä kulttuuripääomalla tulkittiin olevan merkitystä jatko-opintohalukkuuteen, mm. kodin elintason ja taloudellisen tilanteen sallimien mahdollisuuksien, sekä vanhempien välittämän strategisen tiedon ja kodin kulttuurisen ilmapiirin kautta.

Kaiken kaikkiaan sosiaalisella taustalla vaikuttaisi olevan merkitystä siihen, millaiseksi opiskelija hahmottaa omat mahdollisuutensa koulutusjärjestelmässä. Tutkimus herättää kysymyksen siitä, kohentaako, tai pitääkö ammatillisen perustutkinnon sisältö yllä korkeakouluvalmiuksia, vai muodostaako ammatillinen koulutus peruskoulun jälkeen kuilun, joka jättää korkeakouluvalmiudet yksilön kulttuuripääoman, tai henkilökohtaisten kurssivalintojen varaan. Tämän selvittämiseksi tarvitaan kuitenkin jatkotutkimusta ammatillisen koulutuksen sisällöstä, sekä opiskelijoiden kokemuksista aiheesta.