Luokanopettajan keinot tunnistaa ja huomioida kaltoinkohdeltu lapsi

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien keinoja tunnistaa ja huomioida kaltoinkohdeltu lapsi. Monet luokanopettajat tulevat uransa aikana kohtaamaan kaltoinkohdeltuja lapsia, joten opettajien tieto ja taito aihetta kohtaan on tärkeä. Tutkimustehtävää lähestyttiin kahden tutkimuskysymyksen avulla. Nämä kysymykset olivat, miten luokanopettaja tunnistaa kaltoinkohdellun lapsen ja miten luokanopettaja huomioi kaltoinkohdellun lapsen koulun arjessa. Aineistona toimivat neljän luokanopettajan teemahaastattelut, joita analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Jokaisella haastatteluun osallistuneella luokanopettajilla oli kokemusta kaltoinkohdeltujen lasten tunnistamisesta sekä huomioimisesta. Tutkimuksen ensimmäisessä teorialuvussa perehdyttiin lapsen kaltoinkohteluun, sen muotoihin sekä syihin ja seurauksiin. Kaltoinkohtelu voi olla aktiivista tai passiivista väkivaltaa tai laiminlyöntiä. Kaltoinkohtelun muotojen moninaisuuden takia myös sen seuraukset ovat erilaisia lapsesta riippuen. Toisessa teorialuvussa käsiteltiin opettajan ammattietiikkaa ja siihen liittyviä opettajan ammattieettisiä periaatteita. Opettajan työhön liittyy vahvasti eettisyys ja arvot. Kaltoinkohdellun lapsen kohtaamisessa opettajalta vaaditaan eettisesti hyväksyttävien toimintamallien käyttöä. Luokanopettajien haastatteluiden perusteella kaltoinkohdellun lapsen tunnistamisen keinoja olivat haasteet, välttely ja oireilu. Haasteet voivat näyttäytyä lapsen itsehallinnassa, perheen elämänhallinnassa tai lapsen syömisessä. Kaltoinkohdeltu lapsi voi vältellä aikuisen kontaktia sekä arkipuheen tuottamista. Näiden lisäksi kaltoinkohdeltu lapsi voi oireilla itsetuhoisuuden ja muiden psyykkisten oireilujen kautta. Haastattelujen perusteella kaltoinkohdellun lapsen huomioimisen keinoja olivat ajan käyttäminen, ilmapiiri sekä konkreettiset toimet. Ajan käytössä opettajan tulee huomioida ajan antaminen lapselle, tasapuolisuus sekä arjen struktuurit. Ilmapiirin luominen luokassa sellaiseksi, että siellä on mukava olla ja opettajaan voi luottaa, koettiin myöskin huomioimisen keinoksi. Viimeisenä huomioimisen keinona pidettiin konkreettisia toimia, johon lasketaan kuuluvaksi kaikki konkreettiset tuet, jotka helpottavat lasta koulun arjessa. Tunnistaminen ja huomioiminen vaativat opettajalta läsnäoloa ja oppilaiden avointa kohtaamista.