Ulkomaankirjeenvaihtajan arvo: Laadullinen sisällönanalyysi Helsingin Sanomien ja Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajien uutisista
Pitkänen, Mimmi (2020)
2020
Journalistiikan ja mediatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Journalism and Media Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284082
Tiivistelmä
Mikä on ulkomaankirjeenvaihtajan merkitys nykymaailmassa, jossa kaikki tieto on helposti saatavilla nykyteknologian avulla? Tätä aihepiiriä tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Ulkomaan-kirjeenvaihtajan arvo – Laadullinen sisällönanalyysi Helsingin Sanomien ja Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajien uutisista.
Pyrin tutkielmassani vastaamaan siihen, millaista lisäarvoa kirjeenvaihtajat voivat työllään tuoda. Tarkastelen tutkimuskysymystäni kolmen eri näkökulman kautta: läsnäolon, koti-näkökulman ja henkilöitymisen. Näkökulmat valikoituivat tähän tutkimukseen teoriakirjallisuuden lukemisen sekä ulkomaan kirjeenvaihtajien työstä tehtyjen havaintojeni perusteella. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu myös ulkomaan uutisia sekä kirjeenvaihtajuutta käsittelevän kirjallisuuden avulla.
Aineistoni koostui Helsingin Sanomien ja Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajien verkkojutuista sekä Ylen kirjeenvaihtajien esiintymisistä ja reportaaseista Yle Uutisten 20.30 -uutislähetyksissä tammikuussa 2020. Yksi kuukausi on lyhyt aika tarkasteltavaksi, mutta siltä koostui kattava aineisto. Tosin kuukausi oli hektinen uutisten kannalta: Yhdysvaltain ja Iranin välillä oli ohjus-kriisi sekä tammikuussa käsiteltiin myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin virkarikossyytteitä.
Tutkielmani perusteella kirjeenvaihtajien jutut toivat lisäarvoa niin yleisölle kuin uutisorganisaatiolle korostamalla etenkin läsnäoloa paikan päällä. Läsnäoloa tuotiin esille kolmella eri tavalla: hyödyntämällä aisteja, haastattelemalla paikallisia sekä korostamalla paikan merkitystä. Kirjeenvaihtajat pystyivät nostamaan esiin ilmiöitä sekä omia havaintojaan. Sen sijaan koti-näkökulma ei juurikaan tullut esiin aineistossa: kirjeenvaihtajat eivät siis pyrkineet löytämään uutisaiheista yhteyksiä kotimaahansa, eli Suomeen. Kirjeenvaihtajia henkilöitiin etenkin uutisorganisaation tasolta: heidän rooliaan korostettiin jutuissa esimerkiksi laittamalla kuva jutun yhteyteen ja puhuttelemalla heitä uutislähetyksessä etunimillä. Aineiston perusteella kirjeenvaihtajat eivät niinkään käyttäneet minä-journalismia, joka liittyy journalismin henkilöitymiseen ja narratiiviseen journalismiin.
Tämä tutkielma pyrkii tuomaan uusia näkökulmia kirjeenvaihtajien tulevaisuutta käsittelevään keskusteluun, jossa pohditaan esimerkiksi kirjeenvaihtajien korvaamista virtuaalisuuden avulla. Tarkastelemalla kirjeenvaihtajien työn lopputulosta voi ymmärtää ammatin merkitystä laajemmin. Tutkielman kohteeksi valikoitui juuri Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajat, sillä maa on kiinnostava tutkimuskohde sen sisäisten poliittisten tapahtumien vuoksi mutta myös sen aseman suhteen tässä maailmassa.
Pyrin tutkielmassani vastaamaan siihen, millaista lisäarvoa kirjeenvaihtajat voivat työllään tuoda. Tarkastelen tutkimuskysymystäni kolmen eri näkökulman kautta: läsnäolon, koti-näkökulman ja henkilöitymisen. Näkökulmat valikoituivat tähän tutkimukseen teoriakirjallisuuden lukemisen sekä ulkomaan kirjeenvaihtajien työstä tehtyjen havaintojeni perusteella. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu myös ulkomaan uutisia sekä kirjeenvaihtajuutta käsittelevän kirjallisuuden avulla.
Aineistoni koostui Helsingin Sanomien ja Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajien verkkojutuista sekä Ylen kirjeenvaihtajien esiintymisistä ja reportaaseista Yle Uutisten 20.30 -uutislähetyksissä tammikuussa 2020. Yksi kuukausi on lyhyt aika tarkasteltavaksi, mutta siltä koostui kattava aineisto. Tosin kuukausi oli hektinen uutisten kannalta: Yhdysvaltain ja Iranin välillä oli ohjus-kriisi sekä tammikuussa käsiteltiin myös Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin virkarikossyytteitä.
Tutkielmani perusteella kirjeenvaihtajien jutut toivat lisäarvoa niin yleisölle kuin uutisorganisaatiolle korostamalla etenkin läsnäoloa paikan päällä. Läsnäoloa tuotiin esille kolmella eri tavalla: hyödyntämällä aisteja, haastattelemalla paikallisia sekä korostamalla paikan merkitystä. Kirjeenvaihtajat pystyivät nostamaan esiin ilmiöitä sekä omia havaintojaan. Sen sijaan koti-näkökulma ei juurikaan tullut esiin aineistossa: kirjeenvaihtajat eivät siis pyrkineet löytämään uutisaiheista yhteyksiä kotimaahansa, eli Suomeen. Kirjeenvaihtajia henkilöitiin etenkin uutisorganisaation tasolta: heidän rooliaan korostettiin jutuissa esimerkiksi laittamalla kuva jutun yhteyteen ja puhuttelemalla heitä uutislähetyksessä etunimillä. Aineiston perusteella kirjeenvaihtajat eivät niinkään käyttäneet minä-journalismia, joka liittyy journalismin henkilöitymiseen ja narratiiviseen journalismiin.
Tämä tutkielma pyrkii tuomaan uusia näkökulmia kirjeenvaihtajien tulevaisuutta käsittelevään keskusteluun, jossa pohditaan esimerkiksi kirjeenvaihtajien korvaamista virtuaalisuuden avulla. Tarkastelemalla kirjeenvaihtajien työn lopputulosta voi ymmärtää ammatin merkitystä laajemmin. Tutkielman kohteeksi valikoitui juuri Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajat, sillä maa on kiinnostava tutkimuskohde sen sisäisten poliittisten tapahtumien vuoksi mutta myös sen aseman suhteen tässä maailmassa.