Työnaikaisen liikkumisen ohjauksen keinot suurten infrahankkeiden rakentamisvaiheessa
Tawast, Paavo (2020)
Tawast, Paavo
2020
Rakennustekniikan DI-tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Civil Engineering, MSc (Tech)
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004284062
Tiivistelmä
Niin pienet kuin suuretkin infrastruktuurin kehittämishankkeet aiheuttavat ihmisten jokapäiväisiin kulkutottumuksiin rasitusta sekä muutospainetta. Tietyömaat aiheuttavat väylille kapasiteetin putoamista, joka taas johtaa matka-aikojen pitenemiseen, onnettomuusriskien lisääntymiseen ja pakokaasupäästöjen kasvamiseen. Tämän lisäksi tietyömaan kiertämistä varten vaihtoehtoisten reittien käyttäminen lisää ajokustannuksia, vaikkei matka-aikaan vaikuttaisikaan negatiivisesti. Myös jalankululle ja pyöräilylle aiheutuu työmaista helposti estevaikutuksia.
Tutkimuksen päätutkimuskohteena on Suomen oloissa tuntemattomampi liikkumisen ohjauksen tapa, jota ei ole juurikaan aiemmin tutkittu ja jonka soveltaminen on ollut vähäistä ellei jopa olematonta. Tavoitteena oli selvittää parhaat työnaikaisen liikkumisen ohjauksen käytännöt rakennustyöstä aiheutuvien häiriöiden pienentämiseksi. Ensisijaisen tavoitteen lisäksi tutkimuksella oli kolme alatavoitetta. Tutkimuksen alatavoitteina oli ensin määritellä mitä työnaikainen liikkumisen ohjaus on. Sen jälkeen selvittää millaisia työnaikaisen liikkumisen ohjauksen keinoja maailmalla on käytetty ja miten ne ovat vaikuttaneet. Tämän lisäksi selvitettiin millaisia vaikutuksia käytetyillä toimenpiteillä on ollut henkilöautojen vähentymiseen työn aikana ja sen jälkeen. Työ on rajattu koskemaan vain suurten infrahankkeiden yhteydessä toteutettuja projekteja ja niiden raportoituja vaikutuksia työmaan tai kohdealueen kulkutottumuksiin.
Tutkimustavaltaan työ on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimus koostuu kirjallisuusselvityksestä, havaintoaineiston esittelystä, sen analysoinnista ja johtopäätöksistä. Aineistona tutkimuksessa käytettiin liikennetekniikan, psykologian, sosiologian ja taloustieteen tieteellisiä julkaisuja, suunnitteluoppaita, tutkimusraportteja ja opinnäytetöitä.
Tutkimuksessa havaittiin, että työnaikaisella liikkumisen ohjauksella on vaikutusta kulkutapojen muutokseen niin teoreettisen viitekehyksen kuin empiirisen havaintoaineiston pohjalta. Havaintoaineiston analyysin osalta parhaiksi käytännöiksi havaittiin keinojen kohdentaminen työmatkaliikkujiin, laaja viestintä, joukkoliikenteen lippujen subventointi ja olemassa olevan joukkoliikenteen tarjonnan lisääminen. Jatkotoimenpiteiksi suositetaan toteutettavaksi Suomessa työnaikaisen liikkumisen ohjauksen hanke ja sen keinovalikoiman kohdentaminen siten, että saadaan aikaan myös hankkeen jälkeinen muutos. Tämän lisäksi suositetaan selvitettäväksi liikkumisen ohjauksen hyödyntämistä joukkoliikenneinfrainvestoinnin käyttöönoton yhteydessä.
Tutkimuksen päätutkimuskohteena on Suomen oloissa tuntemattomampi liikkumisen ohjauksen tapa, jota ei ole juurikaan aiemmin tutkittu ja jonka soveltaminen on ollut vähäistä ellei jopa olematonta. Tavoitteena oli selvittää parhaat työnaikaisen liikkumisen ohjauksen käytännöt rakennustyöstä aiheutuvien häiriöiden pienentämiseksi. Ensisijaisen tavoitteen lisäksi tutkimuksella oli kolme alatavoitetta. Tutkimuksen alatavoitteina oli ensin määritellä mitä työnaikainen liikkumisen ohjaus on. Sen jälkeen selvittää millaisia työnaikaisen liikkumisen ohjauksen keinoja maailmalla on käytetty ja miten ne ovat vaikuttaneet. Tämän lisäksi selvitettiin millaisia vaikutuksia käytetyillä toimenpiteillä on ollut henkilöautojen vähentymiseen työn aikana ja sen jälkeen. Työ on rajattu koskemaan vain suurten infrahankkeiden yhteydessä toteutettuja projekteja ja niiden raportoituja vaikutuksia työmaan tai kohdealueen kulkutottumuksiin.
Tutkimustavaltaan työ on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimus koostuu kirjallisuusselvityksestä, havaintoaineiston esittelystä, sen analysoinnista ja johtopäätöksistä. Aineistona tutkimuksessa käytettiin liikennetekniikan, psykologian, sosiologian ja taloustieteen tieteellisiä julkaisuja, suunnitteluoppaita, tutkimusraportteja ja opinnäytetöitä.
Tutkimuksessa havaittiin, että työnaikaisella liikkumisen ohjauksella on vaikutusta kulkutapojen muutokseen niin teoreettisen viitekehyksen kuin empiirisen havaintoaineiston pohjalta. Havaintoaineiston analyysin osalta parhaiksi käytännöiksi havaittiin keinojen kohdentaminen työmatkaliikkujiin, laaja viestintä, joukkoliikenteen lippujen subventointi ja olemassa olevan joukkoliikenteen tarjonnan lisääminen. Jatkotoimenpiteiksi suositetaan toteutettavaksi Suomessa työnaikaisen liikkumisen ohjauksen hanke ja sen keinovalikoiman kohdentaminen siten, että saadaan aikaan myös hankkeen jälkeinen muutos. Tämän lisäksi suositetaan selvitettäväksi liikkumisen ohjauksen hyödyntämistä joukkoliikenneinfrainvestoinnin käyttöönoton yhteydessä.