”Niin helvetin ruma rakennus on kyseessä”: Itsenäisyydenkatu 7-9:n merkitys tiivistyvän Tampereen kaupunkikuvalle

Abstract

Tiivistyvissä kaupungeissa tapahtuvan purkavan täydennysrakentamisen myötä voidaan menettää merkittäviä arvorakennuksia, erityisesti vielä suojelemattomasta modernista rakennuskannastamme. Tämän kandidaatintyön aiheena on Tampereen Tammelassa osoitteessa Itsenäisyydenkatu 7-9 sijaitseva rakennus ja siihen kohdistuva kaavamuutoshanke, joka mahdollistaisi paikalla purkavan täydennysrakentamisen. Olemassa oleva rakennus on valmistunut vuonna 1976 ja todettu kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti arvokkaaksi rakennukseksi, mutta kaavamuutos mahdollistaisi rakennuksen korvaamisen tornitalolla. Työssä tutkitaan Itsenäisyydenkatu 7-9:n rakennusta ja sen kaavamuutoshanketta aiheeseen liittyvän kaava-aineiston, erilaisten selvitysten sekä aiheeseen liittyvien artikkelien ja siitä internetissä käydyn keskustelun avulla. Lisäksi rakennusta tutkittiin vertaamalla sitä ympäröivään rakennuskantaan. Työ jakautuu neljään osioon. Johdannon jälkeen työssä esitellään kohde ja tutkittu aineisto. Työssä esitellään kohteen ympäristön ja tontin historia ennen tontin olemassa olevaa rakennusta. Tämän jälkeen käsitellään olemassa olevaa rakennusta ja sen ympäristöä nykytilassaan, minkä jälkeen esitellään rakennuksen ja ympäristön tulevaisuuden oletettavat kehityskulut. Tämän jälkeen käsittely-osiossa analysoidaan edellisen osion aineistoa ja tuloksia sekä verrataan niitä aiheeseen liittyviin artikkeleihin. Lisäksi analysoidaan rakennuksen esteettisiä ja arkkitehtonisia arvoja, tontin omistajan tarkoitusperiä ja tavoitteita sekä rakennuksen ja täydennysrakentamishankkeen vaikutusta alueen kaupunki- ja katukuvalle. Viimeisessä, johtopäätös-osiossa, kootaan yhteen tutkimuksessa saadut tulokset ja verrataan niitä tutkimuskysymykseen. Tutkimus osoittaa, että Itsenäisyydenkatu 7-9:n rakennuksella on merkittäviä arkkitehtonisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja ja olemassa olevan rakennuksen merkitys Tampereen kaupunkikuvalle on suuri. Rakennuksen arkkitehtuuri on aikalaisistaan ja ympäristöstään erottuvaa ja se edustaa jo hiipunutta pankkirakennusten typologista perinnettä. Tutkimuksessa esiteltyjen tulosten perusteella rakennuksen purku ei ole perusteltu tai kestävä ratkaisu kaupunkikuvallisten, arkkitehtonisten tai kulttuurihistoriallisten arvojen puolesta.