Vahinkovakuutusyhtiöiden sääntelykehys: Miten sääntely koetaan ja miten sääntelyriskiä hallitaan?
Katajamäki, Kariina (2020)
Katajamäki, Kariina
2020
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004273907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004273907
Tiivistelmä
Vahinkovakuutusyhtiöt ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä toimijoita. Finanssialalla sääntely on ollut aina keskeinen osa toimintaa. Sääntely on pakottavaa ja sen toteuttamista valvotaan yhtiöiden ulkopuolelta. Suuri osa vakuutusyhtiöiden sääntelystä tehdään Euroopan unionissa, mutta myös kansallista sääntelyä tehdään edelleen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kartoittaa vahinkovakuutusyhtiöiden sääntelykehystä. Tutkielmassa tarkastellaan, mistä lainsäädäntöhankkeet lähtevät, miten yhteistyö alalla toimii ja millaisia toimijoita vahinkovakuutusyhtiöiden sääntelyyn liittyy. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sääntely vahinkovakuutusyhtiöissä koetaan ja millaisia riskienhallinnallisia keinoja sääntelyriskin hallitsemiseksi on. Lisäksi nykylainsäädäntöä arvioidaan sääntelyteorian avulla.
Tutkimus toteutettiin kahdeksan asiantuntijahaastattelun pohjalta. Haastateltavat edustivat vahinkovakuutusyhtiöitä, valvovaa viranomaista, edunvalvontajärjestöä ja lainsäätäjää. Tutkimus on luonteeltaan teorialähtöinen kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä. Aineisto luokiteltiin ja yhdisteltiin teorian käsitteiden ja mallien avulla.
Muuttuva sääntely on aiheuttanut vahinkovakuutusyhtiöille paineita kehittää toimintamallejaan. Lainsäädäntö on itse luonut vakuutusyhtiöille mekanismit seurata ja varautua sääntelyriskeihin. Solvenssi II -sääntelyn nojalla vakuutusyhtiöissä on oltava riskienhallintajärjestelmä, sisäisen valvonnan (compliance) ja tarkastuksen järjestelmät sekä aktuaaritoiminto. Lainsäädäntöhankkeiden aktiivinen seuranta ja arviointi yhtiön toimintaan suhteutettuna ovat keskeisiä menetelmiä, joiden avulla vakuutusyhtiö voi varautua tuleviin muutoksiin ennalta. Lainsäädäntöön vaikuttaminen lähtee alan yhteisestä etujärjestöstä Finanssiala ry:stä, jonka toimintaan panostaminen lisää vakuutusyhtiöiden mahdollisuuksia vaikuttaa. Ensisijaisen tärkeää on aktiivinen osallistuminen FA:n työryhmiin ja kommentointipyyntöihin.
Sääntelyriskit ovat vakuutusyhtiöissä merkittäviä riskejä, jotka korostuvat toiminnan kehittämisessä ja sisäisten toimintamallien kautta. Sisäisen sääntelyriskin hallinta edellyttää koko organisaation kouluttamista, jotta sääntelyn edellyttämät vaatimukset ymmärretään jokapäiväisessä toiminnassa. Liiketoiminnan kehittämisessä on huomioitava sääntelyn aiheuttamat rajoitteet. Nykysääntely koetaan lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisesti ja sen avulla on saavutettu onnistuneita tavoitteita. Sääntelyn ongelmiksi nousivat kustannukset, rajoittavuus ja toimeenpanolle jäävä aika. Kokonaisuudessaan sääntely koetaan vakuutusalalla hyvin luonnolliseksi, jopa keskeiseksi ja välttämättömäksi osaksi toimintaa. Tiukalla sääntelyllä varmistetaan finanssialan kriisinsietokyky, järjestelmän luotettavuus ja jatkuvuus sekä asiakkaiden etujen turvaaminen. Huolellinen sääntelyn arviointi ja toimeenpano voivat tuottaa vakuutusyhtiölle jopa kilpailuetua.
Tutkimus toteutettiin kahdeksan asiantuntijahaastattelun pohjalta. Haastateltavat edustivat vahinkovakuutusyhtiöitä, valvovaa viranomaista, edunvalvontajärjestöä ja lainsäätäjää. Tutkimus on luonteeltaan teorialähtöinen kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä. Aineisto luokiteltiin ja yhdisteltiin teorian käsitteiden ja mallien avulla.
Muuttuva sääntely on aiheuttanut vahinkovakuutusyhtiöille paineita kehittää toimintamallejaan. Lainsäädäntö on itse luonut vakuutusyhtiöille mekanismit seurata ja varautua sääntelyriskeihin. Solvenssi II -sääntelyn nojalla vakuutusyhtiöissä on oltava riskienhallintajärjestelmä, sisäisen valvonnan (compliance) ja tarkastuksen järjestelmät sekä aktuaaritoiminto. Lainsäädäntöhankkeiden aktiivinen seuranta ja arviointi yhtiön toimintaan suhteutettuna ovat keskeisiä menetelmiä, joiden avulla vakuutusyhtiö voi varautua tuleviin muutoksiin ennalta. Lainsäädäntöön vaikuttaminen lähtee alan yhteisestä etujärjestöstä Finanssiala ry:stä, jonka toimintaan panostaminen lisää vakuutusyhtiöiden mahdollisuuksia vaikuttaa. Ensisijaisen tärkeää on aktiivinen osallistuminen FA:n työryhmiin ja kommentointipyyntöihin.
Sääntelyriskit ovat vakuutusyhtiöissä merkittäviä riskejä, jotka korostuvat toiminnan kehittämisessä ja sisäisten toimintamallien kautta. Sisäisen sääntelyriskin hallinta edellyttää koko organisaation kouluttamista, jotta sääntelyn edellyttämät vaatimukset ymmärretään jokapäiväisessä toiminnassa. Liiketoiminnan kehittämisessä on huomioitava sääntelyn aiheuttamat rajoitteet. Nykysääntely koetaan lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisesti ja sen avulla on saavutettu onnistuneita tavoitteita. Sääntelyn ongelmiksi nousivat kustannukset, rajoittavuus ja toimeenpanolle jäävä aika. Kokonaisuudessaan sääntely koetaan vakuutusalalla hyvin luonnolliseksi, jopa keskeiseksi ja välttämättömäksi osaksi toimintaa. Tiukalla sääntelyllä varmistetaan finanssialan kriisinsietokyky, järjestelmän luotettavuus ja jatkuvuus sekä asiakkaiden etujen turvaaminen. Huolellinen sääntelyn arviointi ja toimeenpano voivat tuottaa vakuutusyhtiölle jopa kilpailuetua.