”Opettajia tarvitaan kasvattamaan meitä ihmisinä” – Yhdeksäsluokkalaisten käsityksiä opettajan auktoriteetista

Abstract

Auktoriteetti ja luokanhallintataidot ovat opettajan työssä tärkeitä työkaluja ja ne mahdollistavat opetustyön. Auktoriteetti-käsitteellä on arkikielessä monesti varsin negatiivinen sävy ja jokainen ymmärtää käsitteen eri tavoin, mikä hankaloittaa siitä keskustelemista. Pedagogisen auktoriteetin ymmärtäminen auttaa opettajaa kehittämään omaa opettajuuttaan. Mitä paremmin opettaja ymmärtää opetammiseen liittyviä ilmiöitä, sitä paremmin hän osaa perustella toimintansa periaatteita. Valta- ja kasvatuskulttuuri pirstaloituvat, eivätkä entiset valmiit toimintamallit ole välttämättä enää toimivia. Etenkin vastavalmistuneilla opettajilla saattaa olla haasteita luokanhallinnassa ja kurinpidollisten toimien soveltamisessa. Opettajankoulutuksessa tulisi olla enemmän mahdollisuuksia työstää omaa identiteettiään ja päästä harjoittelemaan luokanhallintakeinoja.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia yläkouluikäisten nuorten käsityksiä opettajan auktoriteetista. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millainen on opettajan auktoriteetti nuorten mielestä ja millainen on nuorten mielestä hyvä opettaja. Aineisto kerättiin laadullisella kyselylomakkeella, johon vastasi yhteensä 80 oppilasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat auktoriteetin eri määritelmät sekä sen lähikäsitteet. Lähestymistapana oli fenomenologishermeneuttinen ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Tutkimus osoitti, että auktoriteetti oli käsitteenä vielä yhdeksäsluokkalaiselle hankala. Auktoriteetti näkyi kuitenkin oppilaiden vastauksissa käytännöllisemmällä tasolla. Opettajan auktoriteetin nähtiin mahdollistavan työrauhan ylläpitämisen ja oppimisen. Oppilaiden mukaan työrauhan ei tarvitse olla aina pelkästään hiljaisuutta, mutta opettajan tehtävänä on huolehtia, että häiriökäyttäytymisestä koituu seurauksia. Näiden kurinpitokeinojen tulisi tutkimuksen mukaan olla kaikille samoja ja yhdenvertaisia, eikä sanktio saisi riippua oppilaasta. Tutkimuksen mukaan opettaminen nähtiin opettajan tärkeimpänä tehtävänä. Opettajilla on sellaista tietoa, jota oppilaat tarvitsevat tulevaisuuttaan varten ja kasvaakseen osaksi yhteiskuntaa. Opettajien tulisi kuitenkin muistaa, että nuoren elämään kuuluu paljon muutakin kuin koulutyö. Nuoret tarvitsevat oikeudenmukaisia ja turvallisia aikuisia arkeensa, jotka huolehtivat, että hänellä on kaikki hyvin. Auktoriteetti tulisi nähdä opettaja-oppilas -suhteena, joka edellyttää jatkuvaa molemminpuolista vuorovaikutusta.