A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatio pudasjärveläisten 2000-luvulla syntyneiden keskusteluissa
Partanen, Sinimaaria (2020)
2020
Suomen kielen tutkinto-ohjelma, filosofian maisterin tutkinto - Degree Programme in Finnish Language, Master of Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004273868
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004273868
Tiivistelmä
Tässä sosiolingvistiikan alaa edustavassa tutkimuksessa selvitetään pudasjärveläisten, 2000-luvulla syntyneiden 7. luokkalaisten ja abiturienttien A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatiota. Tutkimuksen aineistona on neljän eri ryhmän 35 minuutin pituiset ryhmäkeskustelunauhoitteet. Ryhmäkeskusteluihin osallistui yhteensä 15 henkilöä. Aineisto on kerätty syksyllä 2019 nauhoittamalla tutkimusta varten järjestettyjä nuorten ryhmäkeskusteluja kouluympäristössä. Keskustelunauhoitteet on litteroitu ja litteraatista poimittu eA- OA-, UA- ja iA-vokaaliyhtymien variantit. Aineistoa on tarkasteltu sekä määrällisesti että laadullisesti. Laadullisessa analyysissä on keskitytty yksilöiden poikkeaviin variantteihin. Tutkimuksessa on hyödynnetty näennäis- ja reaaliaikamenetelmän yhdistelmää. Reaaliaikatarkastelussa tutkimustuloksia verrataan Pudasjärvellä vuonna 1990 tehdyn pro gradu -tutkielman tuloksiin (Riihiaho 1990) eA- ja OA-yhtymien osalta. Vuonna 2019 kerätyssä näennäisajallisessa tarkastelussa tutkimuksessa vertaillaan seitsemäsluokkalaisten ja abiturienttien sekä tyttöjen ja poikien välisiä eroja. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on ollut selvittää, millä tavoin suomen murteissa laajasti yleistyvä A-loppuisten vokaaliyhtymien monoftongiutuminen on edennyt Pudasjärvellä viimeisen 30 vuoden aikana.
Tutkimus osoittaa, että eA-yhtymissä monoftongiutuminen (kapea > kapee) on yleisempi kuin paikallismurteinen iA-variantti (kapia) tai yleiskielinen variantti (kapea). Paikallismurteinen iA-variantti on kuitenkin molemmissa ikäryhmissä runsaassa käytössä, vaikka sen yleisyys on hiukan vähentynyt vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna. Muissa vokaaliyhtymissä monoftongiutuminen ei näy vielä kovin vahvasti. Lingvistisen hierarkian näkökulmasta variaatio noudattaa monilla muilla alueilla todettua kaavaa. eA-yhtymän jälkeen seuraavaksi eniten monoftongiutuu OA-yhtymä, sitten iA-yhtymä ja viimeisenä UA-yhtymä. Yleiskielen mukaiset variantit ovat kuitenkin selkeästi suositumpia sekä abiturienteilla että 7. luokkalaisilla, ja vain yksi abiturientti suosii monoftongivariantteja kaikissa yhtymissä. Kaikissa vokaaliyhtymissä tytöt näyttävät johtavan muutosta eli käyttävät hiukan enemmän monoftongivariantteja kuin pojat. OA-yhtymän kohdalla ei ole havaittavissa etenemistä vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna. Sen sijaan OA-yhtymän Oulun seudun mukainen UA-variantti (maitua) on kadonnut nuorten puheesta kokonaan, kun vuonna 1990 sitä vielä esiintyi jonkin verran.
Kokonaisuutena tutkimus antaa viitteitä siitä, että suomen murteissa yleistyvä vokaaliyhtymän monoftongiutuminen on etenemässä Pudasjärvellä odotuksenmukaisen lingvistisen rakenteen mukaisesti mutta verrattain hitaasti. Vaikka monoftongiutuminen näkyy voimakkaasti eA-yhtymässä, muissa vokaaliyhtymissä yleiskielinen variantti tuntuu olevan luontevampi pudasjärveläisnuorille, eikä niiden monoftongiutuminen ole ainakaan vielä vakiintunut paikkakunnalle. Seitsemäsluokkalaiset ovat hiukan murteellisempia kuin abiturientit, jotka puolestaan suosivat yleiskielisiä variantteja. Laadullisen analyysin perusteella voidaan todeta, että monoftongivariantit toimivat tilanteisina tehostekeinoina ja erityisesti ii-variantilla tuntuu olevan tehtävänsä rentouden ja ”eteläisyyden” tuottamisessa.
Tutkimus osoittaa, että eA-yhtymissä monoftongiutuminen (kapea > kapee) on yleisempi kuin paikallismurteinen iA-variantti (kapia) tai yleiskielinen variantti (kapea). Paikallismurteinen iA-variantti on kuitenkin molemmissa ikäryhmissä runsaassa käytössä, vaikka sen yleisyys on hiukan vähentynyt vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna. Muissa vokaaliyhtymissä monoftongiutuminen ei näy vielä kovin vahvasti. Lingvistisen hierarkian näkökulmasta variaatio noudattaa monilla muilla alueilla todettua kaavaa. eA-yhtymän jälkeen seuraavaksi eniten monoftongiutuu OA-yhtymä, sitten iA-yhtymä ja viimeisenä UA-yhtymä. Yleiskielen mukaiset variantit ovat kuitenkin selkeästi suositumpia sekä abiturienteilla että 7. luokkalaisilla, ja vain yksi abiturientti suosii monoftongivariantteja kaikissa yhtymissä. Kaikissa vokaaliyhtymissä tytöt näyttävät johtavan muutosta eli käyttävät hiukan enemmän monoftongivariantteja kuin pojat. OA-yhtymän kohdalla ei ole havaittavissa etenemistä vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna. Sen sijaan OA-yhtymän Oulun seudun mukainen UA-variantti (maitua) on kadonnut nuorten puheesta kokonaan, kun vuonna 1990 sitä vielä esiintyi jonkin verran.
Kokonaisuutena tutkimus antaa viitteitä siitä, että suomen murteissa yleistyvä vokaaliyhtymän monoftongiutuminen on etenemässä Pudasjärvellä odotuksenmukaisen lingvistisen rakenteen mukaisesti mutta verrattain hitaasti. Vaikka monoftongiutuminen näkyy voimakkaasti eA-yhtymässä, muissa vokaaliyhtymissä yleiskielinen variantti tuntuu olevan luontevampi pudasjärveläisnuorille, eikä niiden monoftongiutuminen ole ainakaan vielä vakiintunut paikkakunnalle. Seitsemäsluokkalaiset ovat hiukan murteellisempia kuin abiturientit, jotka puolestaan suosivat yleiskielisiä variantteja. Laadullisen analyysin perusteella voidaan todeta, että monoftongivariantit toimivat tilanteisina tehostekeinoina ja erityisesti ii-variantilla tuntuu olevan tehtävänsä rentouden ja ”eteläisyyden” tuottamisessa.