Sateenkaariparien vihkimisen politisoituminen: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien näkökulma

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus on selvittää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien ajatuksia, näkemyksiä ja kokemuksia sateenkaariparien vihkimisen politisoitumisesta. Lisäksi tahdotaan selvittää pappien näkökulmia toimija-asemastaan vihkijänä. Suomen avioliittolaki muuttui tasa-arvoiseksi vuonna 2017, minkä johdosta kysymys sateenkaariparien kirkollisesta vihkimisestä on noussut viime vuosina yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tutkimusongelman luo politiikan ja uskonnon vastakkainasettelu. Tässä tutkielmassa näitä tahoja edustavat Suomen valtion asettama avioliittolaki ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylintä kantaa pitämä piispainkokouksen selonteko. Avioliittolain mukaan sateenkaariparit ovat oikeutettuja solmimaan avioliiton. Laki linjaa, että kirkko saa toimittaa sateenkaaripareille vihkimisen, mutta ei velvoita kirkolta tätä toimea. Piispainkokouksen selonteko puolestaan linjaa, että lakimuutoksesta huolimatta kirkon tulee vihkiä ainoastaan naisen ja miehen muodostamia pareja. Sateenkaaripareja on kuitenkin kirkon pappien toimesta vihitty.

Viitekehyksenä tutkielmassa tarkastellaan kirkon ja valtion välisiä suhteita. Kirkolla ja valtiolla on toisiinsa sekä valtaa että hallinnollinen asema. Molemmilla on asema niin valtaa käyttävinä toimijoina kuin vallan vastaanottavinakin tahoina. Tutkielmassa tutustutaan sekularisaatioteoriaan prosessina, joka kulkee kohti sekulaaria yhteiskuntaa, jossa kirkko ja valtio ovat täysin erotettuina toisistaan. Tällainen erotus ei nykyisellään ole mahdollista.

Tutkimusaineistona toimii neljä Tampereen hiippakunnassa toimivan seurakuntapastorin haastattelua. Haastattelut kerättiin sähköpostiin lähetetyillä avoimilla kysymyksillä maaliskuussa 2020. Aineistolla pyrittiin keräämään pappien kokemuksien kautta kertynyttä tietoa tutkielman aiheesta. Aineiston analyysiin käytetään laadullista diskurssianalyysia, sillä tutkielma on kiinnostunut inhimillisistä kokemuksista ja merkityksistä, joita toimijat ovat omille kokemuksilleen ja ajatuksilleen antaneet.

Haastatteluaineiston analyysi jaetaan neljään osaan, joiden pohjalta voidaan päätellä, että vihkimisen politisointi ei ole radikaalisti lisääntynyt avioliittolakimuutoksen myötä. Kirkolta toivotaan tilaa kaikille ajatustavoille sekä areenaa rakentavalle keskustelukulttuurille syyttelyiden ja kahtiajaon sijaan. Papit näkevät toimija-asemansa vihkijänä sekä Jumalan että työnantajaorganisaationsa palvelijoina. Kirkko on jatkuvassa muutoksessa oleva yhteisö, jonka yhteiskunnallinen asema on politisoitunut sateenkaariparien vihkimiseen liittyvästä keskustelusta huolimatta.