Esihenkilöiden käsitykset työhyvinvoinnista suhteessa työn imuun

Abstract

Selvitän tutkielmassani esimiesasemassa toimivien käsityksiä työhyvinvoinnista ja työhyvinvoinnin tekijöistä, sekä näiden käsitysten suhdetta työn imuun. Lisäksi olen kiinnostunut vastuunjaosta työhyvinvoinnin toteutumisessa. Esihenkilöiden työhyvinvointia koskevien käsitysten selvittäminen on tärkeää, koska esihenkilöt voivat toiminnallaan vaikuttaa alaistensa työhyvinvointiin. Työhyvinvointi on olennaista yksilön, organisaatioiden sekä yhteiskunnan kannalta. Kysyn tutkimuksessani, minkälaisia käsityksiä esimiesasemassa toimivilla on työhyvinvoinnista. Peilaan esihenkilöiden työhyvinvointikäsityksiä positiivista työhyvinvointia kuvaavaan työn imun käsitteeseen. Työn imu voi syntyä itseohjautuvuusteoriaan perustuvien psykologisten perustarpeiden täyttyessä sekä työn sisältäessä työn voimavaroja ja työntekijän yksilöllisten voimavarojen ollessa positiivisia. Johtamistavalla voi olla myös vaikutusta työn imun toteutumiseen. Tutkimusaineistonani on työhyvinvointi-teemaa koskevat osat seitsemästä johtavan sosiaalityöntekijän teemahaastattelusta. Aineisto on sekundaariaineisto ja sain sen käyttööni Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston Palveluportaali Ailasta aineiston luovuttajan luvalla. Analysoin aineiston käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysi eteni aluksi aineistolähtöisesti ja käsitteellistämisen vaiheessa toin analyysiin mukaan työn voimavarat ja työntekijän yksilölliset voimavarat, joiden mukaan analyysin yläluokat muodostuivat. Analyysin perusteella esihenkilöiden käsitykset työhyvinvoinnista sisältävät laajan kirjon erilaisia työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Työhyvinvoinnin tekijöitä löytyy kaikista työn voimavarojen osa-alueista. Myös työntekijän yksilöllisillä voimavaroilla on esihenkilöiden käsitysten mukaan vaikutusta työhyvinvointiin. Työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat aineistossa lisäksi sellaisia, jotka edesauttavat myös psykologisten perustarpeiden toteutumista. Käsitykset siis edesauttavat toteutuessaan työn imun kokemusta ja hyvää työhyvinvointia. Esihenkilöillä on näin ollen valmius työhyvinvointia tukevaan johtamiseen. Vastuu työhyvinvoinnista jakautuu aineiston perusteella esihenkilölle, alaiselle ja työterveyshuollolle. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia myös muilla aloilla työskenteleviä esihenkilöitä, koska johtavien sosiaalityöntekijöiden koulutustausta voi vaikuttaa heidän käsityksiinsä yksilön hyvinvoinnista.