Opiskelija, vanhempi vai opiskelijavanhempi?: Perheellisten opiskelijoiden opintoihin kiinnittyminen
Karvinen, Ella (2020)
Karvinen, Ella
2020
Elinikäinen oppiminen ja kasvatus, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Lifelong Learning and Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004273813
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004273813
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan perheellisten opiskelijoiden opintohin kiinnittymistä. Perheellisellä opiskelijalla tarkoitetaan opiskelijaa, jonka perheeseen kuuluu alaikäisiä lapsia. Lapseton opiskelija puolestaan tarkoittaa opiskelijaa, jolla ei ole lapsia. Opintoihin kiinnittymisen tutkimus on alkanut 1980-luvulla, ja sen tiedetään vaikuttavan olennaisesti esimerkiksi opinnoissa pysymiseen. Kiinnittyminen muodostuu erilaisista osa-alueista, kuten opintojen merkityksellisyydestä ja yhteisöön kuulumisen kokemuksesta. Perheellisiä opiskelijoita ei puolestaan ole tutkittu paljoa, mutta kuitenkin tarpeeksi, että esimerkiksi heidän erityinen tarpeensa joustavuudelle ja tuelle on selvää. Kuinka perheelliset ensimmäisen vuoden opiskelijat siis kokevat opintoihinsa kiinnittymisen?
Tutkimusaineistona käytettiin Nexus-itsearviointikyselyn vuosien 2013-2015 vastauksia. Vastaajat ovat ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoita Tampereen yliopistosta. Nexus-itsearviointikyselyssä on 39 tai 72 väittämää riipuen, onko käytössä pitempi vai lyhyempi versio. Väittämillä mitataan kiinnittymisen erilaisia osa-alueita. Näistä osa kuvastaa kiinnittymisen yksilöllistä- ja osa yhteisöllistä prosessia. Tässä tutkimuksessa valituista väittämistä luotiin viisi summamuuttujaa. Summamuuttujat kuvaavat opiskelua ja oppimista, opiskelun yhteisöllisyyttä sekä opiskelijan tavoitteita.
Summamuuttujia analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen. Tutkimuksessa selvitettiin t-testillä ja ristiintaulukoinnilla aluksi opiskelijoiden taustatietoja, kuten ikää ja opiskeluun käytettyjä tunteja. Tämän jälkeen perheellisten ja lapsettomien opintoihin kiinnittymistä tutkittiin tarkemmin varianssianalyysilla ja kovariaattien avulla. Tulosten tueksi aineistosta nostettiin esille muutamia avovastauksia. Tutkimuksessa selviää, että perheelliset opiskelijat kokevat opintoihin kiinnittymistä jopa lapsettomia vahvemmin tietyillä kiinnittymisen osa-alueilla. Näitä alueita ovat opintojen koettu merkitys ja priorisointi, syväsuuntaunut lähestymistapa oppimiseen sekä suunnitelmallinen opiskelu. Opiskelijayhteisöön kuulumisen kokemukseen perheellisyys ei näytä vaikuttava, ja tiedeyhteisöön kuulumisen kokemukseen vaikuttavat sukupuoli ja ikä perheellisyyden sijaan.
Tutkimus luo hyvää pohjaa jatkotutkimuksille. Voisiko perheellisiä opiskelijoita tukea nykyistä paremmin? Voisiko yliopiston lisäänynyt perhemyönteisyys edesauttaa opiskelijoita kokemaan perheellisyyden ja yliopisto-opinnot mahdolliseksi yhdistää?
Tutkimusaineistona käytettiin Nexus-itsearviointikyselyn vuosien 2013-2015 vastauksia. Vastaajat ovat ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoita Tampereen yliopistosta. Nexus-itsearviointikyselyssä on 39 tai 72 väittämää riipuen, onko käytössä pitempi vai lyhyempi versio. Väittämillä mitataan kiinnittymisen erilaisia osa-alueita. Näistä osa kuvastaa kiinnittymisen yksilöllistä- ja osa yhteisöllistä prosessia. Tässä tutkimuksessa valituista väittämistä luotiin viisi summamuuttujaa. Summamuuttujat kuvaavat opiskelua ja oppimista, opiskelun yhteisöllisyyttä sekä opiskelijan tavoitteita.
Summamuuttujia analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen. Tutkimuksessa selvitettiin t-testillä ja ristiintaulukoinnilla aluksi opiskelijoiden taustatietoja, kuten ikää ja opiskeluun käytettyjä tunteja. Tämän jälkeen perheellisten ja lapsettomien opintoihin kiinnittymistä tutkittiin tarkemmin varianssianalyysilla ja kovariaattien avulla. Tulosten tueksi aineistosta nostettiin esille muutamia avovastauksia. Tutkimuksessa selviää, että perheelliset opiskelijat kokevat opintoihin kiinnittymistä jopa lapsettomia vahvemmin tietyillä kiinnittymisen osa-alueilla. Näitä alueita ovat opintojen koettu merkitys ja priorisointi, syväsuuntaunut lähestymistapa oppimiseen sekä suunnitelmallinen opiskelu. Opiskelijayhteisöön kuulumisen kokemukseen perheellisyys ei näytä vaikuttava, ja tiedeyhteisöön kuulumisen kokemukseen vaikuttavat sukupuoli ja ikä perheellisyyden sijaan.
Tutkimus luo hyvää pohjaa jatkotutkimuksille. Voisiko perheellisiä opiskelijoita tukea nykyistä paremmin? Voisiko yliopiston lisäänynyt perhemyönteisyys edesauttaa opiskelijoita kokemaan perheellisyyden ja yliopisto-opinnot mahdolliseksi yhdistää?