"Se on varmaan semmonen juttu mikä ohjaa vaikkei tiedäkkään" : Teoria–käytäntö-suhde luokanopettajien kokemana

Abstract

Käsitykset kasvatustieteellisen teorian ja käytännön sekä luokanopettajakoulutuksen ja luokanopettajan työn kahtiajakoisuudesta ja ristiriitaisuudesta ovat hyvin tyypillisiä. Teoriaa ei nähdä merkityksellisenä käytännön työn näkökulmasta eikä teoriaa osata hyödyntää käytännön työssä ja sen kehittämisessä. Näistä lähtökohdista muodostuu teorian ja käytännön välinen jännitteinen suhde sekä kuilu koulutuksen ja työelämän välille.

Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä teorian ja käytännön välisen suhteen jännitteistä selvittämällä luokanopettajien kokemuksia teoria–käytäntö-suhteesta, teorian ja käytännön yhdistämiseen saaduista valmiuksista sekä luokanopettajakoulutuksen ja luokanopettajan työn välisestä kuilusta. Kokemuksista saatiin arvokasta tietoa siitä, miten luokanopettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa ollaan onnistuttu edistämään luokanopettajien asiantuntijuuden kehittymistä ja miten sitä voitaisiin entisestään vahvistaa teoria–käytäntö-suhdetta tukemalla.

Tutkimusta ohjasi tieteenfilosofisena lähtökohtana hermeneuttinen fenomenologia, joka tuki tutkimuksen tarkoitusta ymmärtää tutkittavien omakohtaisten kokemusten ja niille annettujen merkitysten kautta muodostunutta ilmiön todellisuutta. Aineisto koostui kolmesta fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä yhdeksän luokanopettajaa. Haastatteluaineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologian keinoin. Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajat kokevat teorian tärkeänä opettajuuden pohjana, vaikka sen nähtiinkin vaikuttavan pitkälti huomaamatta ja tunnistamatta. Toisaalta samaan aikaan myös käytännön koettiin rajaavan teoriaa ja sen toteuttamista. Luokanopettajakoulutuksen ja luokanopettajan työn välisen kuilun kaventamiseksi tulisi tutkimuksen mukaan keskittyä molemmissa löytämään tasapaino teorian ja käytännön välille sekä kiinnittää erityistä huomiota luokanopettajien tukemiseen ja mentorointiin työuran alkuvaiheessa. Tutkimus vahvisti lisäksi näkemystä, jonka mukaan kuilun kaventamiseksi olisi erityisen tärkeää kehittää luokanopettajien perus-, induktio- ja täydennyskoulutuksesta sulava asiantuntijuuden kehittymisen jatkumo.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että luokanopettajien teoria–käytäntö-suhdetta olisi tärkeä kehittää, jotta opettajat tulisivat tietoisiksi teorian ja käytännön yhteydestä sekä teorian merkityksestä ja hyödyntämisestä käytännön taustalla. Teoria–käytäntö-suhteen hahmottaminen auttaisi luokanopettajia lisäksi näkemään koulutuksen merkityksen kaventaen täten myös koulutuksen ja työelämän välistä kuilua.