Tavallinen erikoisrokote naisten syöpää vastaan: Rokotusikäisten tyttöjen käsityksiä HPV-rokotteesta
Salmivaara, Saara (2020)
Salmivaara, Saara
2020
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004253759
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004253759
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani rokotusikäisten tyttöjen käsityksiä HPV-rokotteesta. Kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden ehkäisemiseen tarkoitettu, kahdelta seksiteitse leviävältä papilloomaviruksen tyypiltä suojaava rokote otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2013. Rokote annetaan ilmaiseksi 10–12-vuotiaille tytöille osana kouluterveydenhuoltoa. Yhteiskuntatieteellisissä keskusteluissa rokotetta on tarkasteltu kriittisesti medikalisaation ilmentymänä sekä rokotekampanjoiden ilmentämän sukupuolittuneen hallinnan näkökulmasta. Terveystieteelliset tarkastelut taas ovat pyrkineet rokotekattavuuden parantamiseen tiedonsaantia kartoittamalla. Suomessa on käyty keskustelua siitä, minkä ikäisen voi katsoa olevan kykenevä tekemään terveyttään koskevia päätöksiä: päätöksen rokotteen ottamisesta tekee viime kädessä tyttö itse. Samalla rokotteen kattavuus on jäänyt ennakoitua alhaisemmaksi.
Osallistun tutkielmallani näihin keskusteluihin: toisaalta kriittiseen yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun naisia ja tyttöjä velvoittavasta terveyden ja riskilaskennan eetoksesta, toisaalta pyrkimykseen ymmärtää rokotteen ottamiseen vaikuttavia syitä ja siihen liittyviä sosiokulttuurisia merkityksiä. Tavoitteeni on tarkastella sitä, minkälaisia merkityksiä rokote ja sen ottaminen saavat nuoren tytön omassa arjessa ja elämässä, kenen kanssa keskustellessa nämä merkitykset muodostuvat, ja miten rokotteen sukupuolittunut luonne tulee ymmärretyksi. Aineistoni koostuu kahdentoista rokotusikäisen tytön haastatteluista, jotka on toteutettu pirkanmaalaisissa peruskouluissa vuoden 2018 aikana. Tarkasteluni taustana toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotteesta tiedottava Tyttöjen juttu -kampanja. Analysoin aineiston grounded theory -perinteestä inspiroituneen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja syvennän tulkintaa hyödyntämällä kehystymisen ja kesyttämisen käsitteitä. Ensimmäisellä viittaan tyttöjen oman pohdinnan ulkopuolella rakentuneisiin, verrattain vakiintuneisiin merkityksiin ja tapoihin, joita rokotteeseen liittyy ja joilla se tulee jäsennetyksi. Jälkimmäisellä puolestaan tarkoitan aktiivista prosessointia, jolla rokotteeseen liittyviä ristiriitoja ja ulkopuolelta tulevaa velvoitetta päättää rokotteen ottamisesta tehdään ymmärrettäväksi nuoren tytön omilla ehdoilla.
Siinä missä Tyttöjen juttu -kampanjassa korostuvat tiedolliset kysymykset, asettuu rokote tyttöjen elämään ennen kaikkea kokemuksellisena tapahtumana: se ymmärretään ensisijaisesti ”rokotuksena” – pistosmuodossa annettavana lääkevalmisteena – ja vasta toissijaisesti käyttötarkoituksensa, syövän ehkäisyn, kautta. Kampanjassa rakennettu kehys järkevästä toiminnasta otetaan vastaan, mutta ymmärrystä HPV:n merkityksestä sairauden kehittymiselle tai seksin roolista viruksen leviämisessä ei useinkaan ole. Sen sijaan rokote näyttäytyy tytöille kampanjan sukupuolittunutta kehystä noudatellen itsestäänselvästi ”naisten syöpärokotteena” ja sosiaalisesti muotoutuvana ”tyttöjen juttuna”. Pohdinnoissa rokotteen tarpeellisuudesta korostuu ymmärrys rokotteesta huolta vähentävänä, ja toisaalta rokotteesta itsessään verrattain turvallisena. Paikoin tytöt rakentavat myös vaihtoehtoisia rationaalisuuksia pohtimalla mahdollisuuksia suojautumiseen omalla käyttäytymisellään ja samalla kyseenalaistavat viestiä rokotteen ottamisen tarpeellisuudesta. Tulokset tuovat uudenlaista näyttöä siitä, miten HPV-rokotekampanjoihin liittyvät, yksilölliseen riskilaskentaan velvoittavat ja sukupuolittuneet viestit vaikuttavat tyttöjen omiin näkemyksiin rokotteesta, ja toisaalta miten vaikeasti ymmärrettävä rokotekokonaisuus on vastaanottajilleen. Samalla tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimustietoa siitä, miten keskeisiä rokotteisiin liittyvät arkiset tekijät ja kokemuksellisuus ovat niiden ottamisen kannalta.
Osallistun tutkielmallani näihin keskusteluihin: toisaalta kriittiseen yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun naisia ja tyttöjä velvoittavasta terveyden ja riskilaskennan eetoksesta, toisaalta pyrkimykseen ymmärtää rokotteen ottamiseen vaikuttavia syitä ja siihen liittyviä sosiokulttuurisia merkityksiä. Tavoitteeni on tarkastella sitä, minkälaisia merkityksiä rokote ja sen ottaminen saavat nuoren tytön omassa arjessa ja elämässä, kenen kanssa keskustellessa nämä merkitykset muodostuvat, ja miten rokotteen sukupuolittunut luonne tulee ymmärretyksi. Aineistoni koostuu kahdentoista rokotusikäisen tytön haastatteluista, jotka on toteutettu pirkanmaalaisissa peruskouluissa vuoden 2018 aikana. Tarkasteluni taustana toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotteesta tiedottava Tyttöjen juttu -kampanja. Analysoin aineiston grounded theory -perinteestä inspiroituneen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja syvennän tulkintaa hyödyntämällä kehystymisen ja kesyttämisen käsitteitä. Ensimmäisellä viittaan tyttöjen oman pohdinnan ulkopuolella rakentuneisiin, verrattain vakiintuneisiin merkityksiin ja tapoihin, joita rokotteeseen liittyy ja joilla se tulee jäsennetyksi. Jälkimmäisellä puolestaan tarkoitan aktiivista prosessointia, jolla rokotteeseen liittyviä ristiriitoja ja ulkopuolelta tulevaa velvoitetta päättää rokotteen ottamisesta tehdään ymmärrettäväksi nuoren tytön omilla ehdoilla.
Siinä missä Tyttöjen juttu -kampanjassa korostuvat tiedolliset kysymykset, asettuu rokote tyttöjen elämään ennen kaikkea kokemuksellisena tapahtumana: se ymmärretään ensisijaisesti ”rokotuksena” – pistosmuodossa annettavana lääkevalmisteena – ja vasta toissijaisesti käyttötarkoituksensa, syövän ehkäisyn, kautta. Kampanjassa rakennettu kehys järkevästä toiminnasta otetaan vastaan, mutta ymmärrystä HPV:n merkityksestä sairauden kehittymiselle tai seksin roolista viruksen leviämisessä ei useinkaan ole. Sen sijaan rokote näyttäytyy tytöille kampanjan sukupuolittunutta kehystä noudatellen itsestäänselvästi ”naisten syöpärokotteena” ja sosiaalisesti muotoutuvana ”tyttöjen juttuna”. Pohdinnoissa rokotteen tarpeellisuudesta korostuu ymmärrys rokotteesta huolta vähentävänä, ja toisaalta rokotteesta itsessään verrattain turvallisena. Paikoin tytöt rakentavat myös vaihtoehtoisia rationaalisuuksia pohtimalla mahdollisuuksia suojautumiseen omalla käyttäytymisellään ja samalla kyseenalaistavat viestiä rokotteen ottamisen tarpeellisuudesta. Tulokset tuovat uudenlaista näyttöä siitä, miten HPV-rokotekampanjoihin liittyvät, yksilölliseen riskilaskentaan velvoittavat ja sukupuolittuneet viestit vaikuttavat tyttöjen omiin näkemyksiin rokotteesta, ja toisaalta miten vaikeasti ymmärrettävä rokotekokonaisuus on vastaanottajilleen. Samalla tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimustietoa siitä, miten keskeisiä rokotteisiin liittyvät arkiset tekijät ja kokemuksellisuus ovat niiden ottamisen kannalta.