Yksi perhe, kaksi uskontoa: Uskonnollinen kasvatus ja arjen uskonnollisuus suomalais-eteläaasialaisissa kahden uskonnon perheissä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista on uskonnollinen kasvatus ja arjen uskonnollisuus suomalais-eteläaasialaisissa kahden uskonnon perheissä. Katse kohdistui uskontoon antropologisesta eli merkitysten ja käytäntöjen näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti, mutta sitä pohjustetaan uskontoantropologiaan ja uskonnolliseen kasvatukseen liittyvällä teorialla sekä uskontojen opillisilla lähtökohdilla moniuskontoiseen perhe-elämään.

Tutkimusaineistona käytettiin kolmea eteläaasialaisen kanssa parisuhteessa olevan tai olleen suomalaisen naisen haastattelua, jotka toteutettiin syksyllä 2019. Haastateltujen perheissä harjoitetaan kristinuskoa, islamia ja hindulaisuutta ja heidän puolisonsa ovat kotoisin Intiasta ja Nepalista.

Tutkielmassa tarkasteltiin tutkimusaihetta kuuden teeman avulla, joita ovat puolison uskontoon suhtautuminen, keskustelemisen haasteet, kasvatusvalinnat, sukupuolen merkitys, lähisuvun merkitys ja uskonnon merkitys. Kaikilla haastatellut naiset suhtautuvat hyväksyvästi puolisonsa uskontoon, vaikka ristiriitojakin on ollut. Naiset vaikuttavat tutkimuksen perusteella aktiivisilta niin oman kuin puolisonsakin uskonnollisten perinteiden välittäjiltä. Jotkin asiat uskonnollisesta kasvatuksesta ovat kuitenkin jääneet perheissä täysin keskustelematta, niistä on keskusteltu liian myöhään tai puolisoiden välille on aiheutunut väärinymmärryksiä. Kaikissa perheissä on linjattu, että lapset tutustuvat molempiin uskontoihin ja saavat myöhemmin itse päättää uskonnostaan. Uskonnollisten vakaumusten keskinäistä tasa-arvoa pidetään perheissä tärkeänä asiana.

Sukupuolen merkitys korostuu perheissä uskonnollisen kasvatuksen kautta. Etelä-Aasiassa poikalapsen saaminen on kulttuurisesti ja uskonnollisesti todella tärkeää, mikä näkyy myös näiden Suomessa asuvien perheiden elämässä. Poikien uskonnolla näyttää myös olevan enemmän merkitystä isille ja eteläaasialaisille suvuille. Suomalaiset äidit kuitenkin haluavat, että heidän perheissään kohdellaan tyttöjä ja poikia tasa-arvoisesti.

Toisin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, haastateltujen perheissä isovanhemmilla ja muulla lähisuvulla ei ole kovin suurta roolia lasten uskonnollisessa kasvatuksessa. Suvun vaikutus kohdistuu enemmän naisiin itseensä kuin heidän lapsiinsa. Uskonto merkitsee haastatelluille naisille pääasiassa lohtua, henkistä turvaa ja hyväksyntää. Tämä heijastuu myös uskonnolliseen kasvatukseen, sillä lasten toivotaan saavan uskonnolta samoja asioita kuin naiset itse ovat saaneet. Lasten itsemääräämisoikeus uskonnosta kuitenkin menee näiden toiveiden edelle.