Hyvinvointivastuu muutosten aikakautena: Sisällönanalyysi suomalaisesta hyvinvointivastuusta hallitusohjelmassa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisena julkinen ja yksityinen hyvinvointivastuu näyttäytyvät vuoden 2019 hallitusohjelman kontekstissa. Tutkielman tavoitteena on tuottaa ajankohtainen kuvaus hyvinvointivastuusta Suomessa ja pohtia sen yhteyttä ja painotuksia suhteessa eri hyvinvointivaltiomalleihin. Tutkielman tekeminen on tärkeää, koska hyvinvointivastuuta ei olla tutkittu suoraan viimeaikaisessa tieteellisessä tutkimuksessa. Hyvinvointivastuun pohtiminen mahdollistaa myös hyvinvointivaltion muutosten tarkastelemisen, joka on keskeinen tutkimusaihe sosiaalipolitiikassa.

Tutkimusaineistona toimii Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelma, joka on julkaistu vuonna 2019. Analysoitava aineisto rajattiin koskemaan hallitusohjelman alalukuja työllisyydestä ja työpolitiikasta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin teoreettisena jäsennyksenä hyödynnetään Hans L. Zetterbergin hyvinvointivaltioteoriaa.

Tutkimuksen pohjalta suomalaisessa hyvinvointivastuussa korostuu vahvasti yksityinen hyvinvointivastuu. Hallitusohjelmassa painottuu näin aktiivinen kansalaisuus, yksilöiden oma vastuu hyvinvoinnistaan ja työllisyys hyvinvoinnin pohjana. Analyysin tuloksissa nousi esiin yksityisen hyvinvointivastuun muutos, jota aikaisemmassa tutkimuksessa ei tullut ilmi. Yksityisten yritysten vastuuta pyritään lisäämään koulutussektorilla, joka on aikaisemmin ollut vahvasti julkisen hyvinvointivastuun alainen julkinen instituutio. Julkinen hyvinvointivastuu muodostuu tutkimuksen pohjalta tiivistetyksi ja hajautetuksi. Keskeistä on julkisen hyvinvointivastuun osittainen siirtyminen sekä kunnilta että valtiolta uusille keskitason toimijoille eli itsehallinnollisille maakunnille. Julkinen hyvinvointivastuu tulee esiin myös hallitusohjelman ilmentämien arvojen kautta. Hyvinvointivaltiollisia periaatteita ja arvoja, kuten oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta ei ole kokonaan syrjäytetty.

Markkinoistuminen nousee esiin keskeisenä suomalaiseen hyvinvointivastuuseen vaikuttavana tekijänä, mutta aikaisempaan tutkimukseen verraten sen mekanismit ovat muuttuneet. Markkinoistuminen näkyy markkinaehtoisten ja kolmannen sektorin palveluntuottajien korostumisena palvelujärjestelmässä sekä uuden julkisjohtamisen toimintaperiaatteiden ylläpitämisenä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa.

Tutkielma vahvistaa tutkimustietoa jo aikaisemmin huomattusta kehityskulusta, jonka mukaan suomalaisessa hyvinvointimallissa painotetaan uusliberalismia ja uuden julkisjohtamisen mekanismeja hyvinvoinnin järjestämisessä. Hyvinvointivaltiolliset periaatteet ovat edelleen resilienttejä arvoja julkisen hyvinvointivastuun taustalla. Tutkielma tuo ilmi, että tulevaisuudessa olisi syytä tutkia tarkemmin yksityisten yritysten vastuun lisääntymistä koulutusjärjestelmässä.