"Rajat, jotka suojelevat Eurooppaa, joka pysyy avoinna": Ihmisten liikkuvuus ja rajan roolin merkityksellistäminen EU:n virallisessa diskurssissa vuosina 2010–2019
Kettunen, Jenni (2020)
2020
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004243737
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004243737
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) rajojen roolin ja ihmisten liikkuvuuden välisen suhteen diskursiivista rakentumista EU:n virallisessa diskurssissa 2010-luvulla. Rajoista ja rajojen ylittämisestä on tullut yhä polttavampi poliittinen kysymys ympäri maailmaa ja kuluneen vuosikymmenen aikana ei ole voinutkaan välttyä huomaamasta, että EU on ollut julkisen keskustelun ytimessä ihmisten liikkuvuuden ja rajojen suhteesta keskusteltaessa. Tätä taustaa vasten on mielekästä kysyä, onko EU:n tapa puhua rajoista ja niiden suhteesta ihmisten liikkuvuuteen muuttunut näiden vuosien aikana. Päätutkimuskysymys on: Miten EU on merkityksellistänyt rajojensa roolia ihmisten liikkuvuuden kontekstissa vuosina 2010–2019? Osakysymykset ovat: Miten rajan roolin merkityksellistämisen tavat ovat muuttuneet tarkasteluajanjakson aikana? Miten ne suhteutuvat toisiinsa? Millaisia seurauksia tällä mahdollisesti on?
Tutkielman teoreettinen tausta on poikkitieteellisen rajatutkimuksen kentällä. Tutkimuskysymystä lähestytään rajan ja ihmisten liikkuvuuden välisen suhteen kautta: liikkuvuus tarkoittaa ihmisille eri asioita, ja siksi sitä ei nykymaailmassa voi jäsentää puhtaasti avoimuuden ja sulkeutuneisuuden kautta, vaan kyse on ennemminkin siitä, millainen suhde näillä on. Tätä suhdetta lähestytään rajan käsitteen kautta. Raja ymmärretään ennen kaikkea kahden reunaehdon kautta. Nämä pohjautuvat Etienne Balibarin näkemykseen rajan monimerkityksisestä luonteesta: rajaa lähestytään liikkuvuuden hallinnan paikkana ja polyseemisenä. Balibarin huomioiden ohella toinen keskeinen rajan käsitteen jäsennystapa on rajan ymmärtäminen rajaamisena. Rajan tarkastelemisen analyyttinen fokus siirretään tällä tavalla rajasta annettuna käsitteenä kohti aktiivisempaa näkemystä rajasta rajaamisena. Näin korostetaan rajan muuttuvaa luonnetta sosiaalisen konstruktionismin tarjoamien näkökulmien kautta ilman, että rajat nähdään annettuina tutkimuskohteina tai pysyvinä linjoina.
Tutkimusaineisto koostuu José Manuel Barroson toisen komission (2010–2014) sisäasioista vastanneen komissaarin Cecilia Malmströmin sekä Jean-Claude Junckerin komission (2014–2019) muuttoliikkeestä, sisäasioista ja kansalaisuudesta vastanneen komissaarin Dimitris Avramopouloksen puheista vuosilta 2010–2019. Tutkimuskysymyksiin vastataan analysoimalla tutkimusaineistoa diskurssianalyyttisilla työkaluilla. Aineistoa lähestytään diskurssin käsitteen avulla. Näin on mahdollista kohdistaa huomio siihen, miten rajan roolia tuotetaan aineistossa, millaisia merkityksiä rajalle annetaan sekä mitä tämä tarkoittaa ihmisten liikkuvuuden näkökulmasta.
Tutkimusaineistosta erottuu viisi rajan diskurssia, jotka painottuvat aineistossa ajallisesti eri tavoin: tehostamisdiskurssi, turvallisuusdiskurssi, oikeusdiskurssi, humanitaarinen diskurssi ja hyötydiskurssi. Diskurssien pohjalta aineisto voidaan jakaa kolmeen aikakauteen: ennen vuotta 2015, vuodet 2015–2018 ja vuodesta 2018 eteenpäin. Analyysista käy ilmi, että EU:n painopiste rajojensa roolin merkityksellistämisessä ihmisten liikkuvuuden kontekstissa on muuttunut merkittävästi vuosien 2010 ja 2019 välillä. Tarkasteluajanjakson alkuvaiheessa painopiste oli rajan roolissa edistää ylirajaista liikkuvuutta, varmistaa rajaa ylittävien ihmisten oikeuksien toteutuminen sekä tarjota kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville. Tarkasteluajanjakson loppupuolella painopiste oli muuttunut kohti rajan roolia EU:n sisäisen turvallisuuden ylläpitäjänä. Lisäksi rajasta tuli valikoivampi suhteessa liikkuvuuden edistämiseen ja kansainvälisen suojelun tarjoamiseen. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että EU on merkityksellistänyt rajojensa roolia ristiriitaisesti sekä, että rajan rooli näyttäytyy erilaisena näkökulmasta ja yksilöstä riippuen. Tähän kytkeytyvät kysymykset siitä, kuka nähdään turvallisuusuhkana, kuka on haluttu tulija sekä kenellä on oikeus jäädä EU:hun tai saada suojelua. Näin keskeiseksi nousee kysymys siitä, kenen liikkuvuutta ja miten EU rajojensa kautta edistää – ja kenen ei. Tämä näkökulma korostaa rajaa diskursiivisten valtakamppailujen kohteena.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää jatkossa, kun pyritään ymmärtämään EU:n muuttoliikekeskustelun eri näkökulmia ja EU:n virallisen diskurssin ja empiiristen rajaamisen käytäntöjen välistä suhdetta. Lisäksi tutkielma lisää ymmärrystä siitä, millä tavoin EU itse konstruoi rooliaan ja haasteitaan globaalina toimijana rajojensa toiminnan ja tavoitteiden kautta. Näin tutkielma kontribuoi laajempaan ajankohtaiseen keskusteluun rajatutkimuksen ja liikkuvuuden tutkimuksen rajapinnoilla.
Tutkielman teoreettinen tausta on poikkitieteellisen rajatutkimuksen kentällä. Tutkimuskysymystä lähestytään rajan ja ihmisten liikkuvuuden välisen suhteen kautta: liikkuvuus tarkoittaa ihmisille eri asioita, ja siksi sitä ei nykymaailmassa voi jäsentää puhtaasti avoimuuden ja sulkeutuneisuuden kautta, vaan kyse on ennemminkin siitä, millainen suhde näillä on. Tätä suhdetta lähestytään rajan käsitteen kautta. Raja ymmärretään ennen kaikkea kahden reunaehdon kautta. Nämä pohjautuvat Etienne Balibarin näkemykseen rajan monimerkityksisestä luonteesta: rajaa lähestytään liikkuvuuden hallinnan paikkana ja polyseemisenä. Balibarin huomioiden ohella toinen keskeinen rajan käsitteen jäsennystapa on rajan ymmärtäminen rajaamisena. Rajan tarkastelemisen analyyttinen fokus siirretään tällä tavalla rajasta annettuna käsitteenä kohti aktiivisempaa näkemystä rajasta rajaamisena. Näin korostetaan rajan muuttuvaa luonnetta sosiaalisen konstruktionismin tarjoamien näkökulmien kautta ilman, että rajat nähdään annettuina tutkimuskohteina tai pysyvinä linjoina.
Tutkimusaineisto koostuu José Manuel Barroson toisen komission (2010–2014) sisäasioista vastanneen komissaarin Cecilia Malmströmin sekä Jean-Claude Junckerin komission (2014–2019) muuttoliikkeestä, sisäasioista ja kansalaisuudesta vastanneen komissaarin Dimitris Avramopouloksen puheista vuosilta 2010–2019. Tutkimuskysymyksiin vastataan analysoimalla tutkimusaineistoa diskurssianalyyttisilla työkaluilla. Aineistoa lähestytään diskurssin käsitteen avulla. Näin on mahdollista kohdistaa huomio siihen, miten rajan roolia tuotetaan aineistossa, millaisia merkityksiä rajalle annetaan sekä mitä tämä tarkoittaa ihmisten liikkuvuuden näkökulmasta.
Tutkimusaineistosta erottuu viisi rajan diskurssia, jotka painottuvat aineistossa ajallisesti eri tavoin: tehostamisdiskurssi, turvallisuusdiskurssi, oikeusdiskurssi, humanitaarinen diskurssi ja hyötydiskurssi. Diskurssien pohjalta aineisto voidaan jakaa kolmeen aikakauteen: ennen vuotta 2015, vuodet 2015–2018 ja vuodesta 2018 eteenpäin. Analyysista käy ilmi, että EU:n painopiste rajojensa roolin merkityksellistämisessä ihmisten liikkuvuuden kontekstissa on muuttunut merkittävästi vuosien 2010 ja 2019 välillä. Tarkasteluajanjakson alkuvaiheessa painopiste oli rajan roolissa edistää ylirajaista liikkuvuutta, varmistaa rajaa ylittävien ihmisten oikeuksien toteutuminen sekä tarjota kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville. Tarkasteluajanjakson loppupuolella painopiste oli muuttunut kohti rajan roolia EU:n sisäisen turvallisuuden ylläpitäjänä. Lisäksi rajasta tuli valikoivampi suhteessa liikkuvuuden edistämiseen ja kansainvälisen suojelun tarjoamiseen. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että EU on merkityksellistänyt rajojensa roolia ristiriitaisesti sekä, että rajan rooli näyttäytyy erilaisena näkökulmasta ja yksilöstä riippuen. Tähän kytkeytyvät kysymykset siitä, kuka nähdään turvallisuusuhkana, kuka on haluttu tulija sekä kenellä on oikeus jäädä EU:hun tai saada suojelua. Näin keskeiseksi nousee kysymys siitä, kenen liikkuvuutta ja miten EU rajojensa kautta edistää – ja kenen ei. Tämä näkökulma korostaa rajaa diskursiivisten valtakamppailujen kohteena.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää jatkossa, kun pyritään ymmärtämään EU:n muuttoliikekeskustelun eri näkökulmia ja EU:n virallisen diskurssin ja empiiristen rajaamisen käytäntöjen välistä suhdetta. Lisäksi tutkielma lisää ymmärrystä siitä, millä tavoin EU itse konstruoi rooliaan ja haasteitaan globaalina toimijana rajojensa toiminnan ja tavoitteiden kautta. Näin tutkielma kontribuoi laajempaan ajankohtaiseen keskusteluun rajatutkimuksen ja liikkuvuuden tutkimuksen rajapinnoilla.