Tavarantoimittajan luottotappioriskin hallintamekanismit asiakkaan maksukyvyn heikentyessä
Rikander, Enni (2020)
Rikander, Enni
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004243732
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004243732
Tiivistelmä
Tutkielmassa määritetään tekijät, joiden avulla voidaan tunnistaa asiakas, jonka maksukyky on heikentymässä, ja sen jälkeen arvioidaan erilaisten sopimusjärjestelyiden soveltuvuutta luottoriskin hallintaan tavarantoimittajan ja tilaajan välisessä sopimussuhteessa. Lisäksi tutkitaan, kuinka riski on siirrettävissä loppuasiakkaalle kolmikantasopimuksella, ja millaisiin tilanteisiin järjestely soveltuu.
Tutkimuksen kohteena on tilanne, jossa velkasuhde syntyy tavarantoimittajan annettua asiakkaalleen maksuaikaa. Sen lisäksi, että tavarantoimittaja varmistuu asiakkaansa maksukyvystä luotonantohetkellä, on ensisijaisen tärkeää tunnistaa sellaiset luottoasiakkaat, jotka ovat vaarassa muuttua riskiasiakkaiksi. Siksi tutkimuksen kohteena ovat vanhat asiakkaat, jotka on aikoinaan todettu vakaiksi ja luottokelpoisiksi, mutta joiden maksukyky ajan kuluessa heikkenee. Tutkielma käsittelee kotimaassa tapahtuvaa yritysten välistä, kauppalain (355/1987) piiriin kuuluvaa irtaimen tavaran kauppaa.
Tutkimuksessa keskitytään keinoihin, joilla asiakkaan maksukyvyn menettämiseen liittyvään riskiin voidaan ennakolta varautua, sillä sen toteuduttua on usein jo liian myöhäistä toimia, koska monet suojakeinot eivät ole enää käytettävissä. Lisäksi insolvenssimenettelyn onnistumiseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi velkojan kannattaa pyrkiä minimoimaan luottotappioriskinsä jo hyvissä ajoin ennen kuin tarve turvautua yhteiskunnan pakkokoneistoon tulee ajankohtaiseksi. Siksi varsinainen insolvenssimenettely jää pääosin tutkimuksen ulkopuolelle, ja tarkasteltavana on ensisijaisesti ajanjakso sopimusneuvotteluista hetkeen ennen velallisen ylivelkaantumista.
Riskiyrityksen tunnistamisessa voidaan hyödyntää laajaa joukkoa erilaisia tilinpäätös- ja taustainformaatioon perustuvia muuttujia, ja siinä korostuvat etenkin yrityksen ulkoisen suorituskyvyn osatekijät: vakavaraisuus, kannattavuus ja maksuvalmius. Tilinpäätöstietojen lisäksi käytettävä taustainformaatio lisää konkurssin ennakoitavuutta, joten maksukyvyn arvioinnissa esitetään hyödynnettäväksi taloudellisten mittareiden lisäksi myös ei-taloudellisia mittareita.
Koska luottotappioriskin poistaminen kokonaan on harvoin kokonaistaloudellisesti järkevää, sillä päätös olla tarjoamatta luottoa rajoittaa asiakaskuntaa merkittävästi, jäljelle jää riskin pienentäminen ja siirtäminen. Riskiä voidaan pienentää sisällyttämällä sopimukseen muutosmekanismeja, pitäytymällä kohtuullisen pituisissa maksuehdoissa sekä hyödyntämällä omistuksenpidätys-, irtisanomis- ja eräännyttämisehtoja sekä luotto- ja toimituskieltoa ja komissiomyyntiä. Riskin siirtämiseksi voidaan puolestaan käyttää factoringia myyntisaatavien kaupan muodossa sekä tiettyjen edellytysten täyttyessä solmia kolmikantasopimus, jolla laskutetaan maksukyvyltään heikon tilaajan sijaan tämän loppuasiakasta.
Tutkimuksen kohteena on tilanne, jossa velkasuhde syntyy tavarantoimittajan annettua asiakkaalleen maksuaikaa. Sen lisäksi, että tavarantoimittaja varmistuu asiakkaansa maksukyvystä luotonantohetkellä, on ensisijaisen tärkeää tunnistaa sellaiset luottoasiakkaat, jotka ovat vaarassa muuttua riskiasiakkaiksi. Siksi tutkimuksen kohteena ovat vanhat asiakkaat, jotka on aikoinaan todettu vakaiksi ja luottokelpoisiksi, mutta joiden maksukyky ajan kuluessa heikkenee. Tutkielma käsittelee kotimaassa tapahtuvaa yritysten välistä, kauppalain (355/1987) piiriin kuuluvaa irtaimen tavaran kauppaa.
Tutkimuksessa keskitytään keinoihin, joilla asiakkaan maksukyvyn menettämiseen liittyvään riskiin voidaan ennakolta varautua, sillä sen toteuduttua on usein jo liian myöhäistä toimia, koska monet suojakeinot eivät ole enää käytettävissä. Lisäksi insolvenssimenettelyn onnistumiseen liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi velkojan kannattaa pyrkiä minimoimaan luottotappioriskinsä jo hyvissä ajoin ennen kuin tarve turvautua yhteiskunnan pakkokoneistoon tulee ajankohtaiseksi. Siksi varsinainen insolvenssimenettely jää pääosin tutkimuksen ulkopuolelle, ja tarkasteltavana on ensisijaisesti ajanjakso sopimusneuvotteluista hetkeen ennen velallisen ylivelkaantumista.
Riskiyrityksen tunnistamisessa voidaan hyödyntää laajaa joukkoa erilaisia tilinpäätös- ja taustainformaatioon perustuvia muuttujia, ja siinä korostuvat etenkin yrityksen ulkoisen suorituskyvyn osatekijät: vakavaraisuus, kannattavuus ja maksuvalmius. Tilinpäätöstietojen lisäksi käytettävä taustainformaatio lisää konkurssin ennakoitavuutta, joten maksukyvyn arvioinnissa esitetään hyödynnettäväksi taloudellisten mittareiden lisäksi myös ei-taloudellisia mittareita.
Koska luottotappioriskin poistaminen kokonaan on harvoin kokonaistaloudellisesti järkevää, sillä päätös olla tarjoamatta luottoa rajoittaa asiakaskuntaa merkittävästi, jäljelle jää riskin pienentäminen ja siirtäminen. Riskiä voidaan pienentää sisällyttämällä sopimukseen muutosmekanismeja, pitäytymällä kohtuullisen pituisissa maksuehdoissa sekä hyödyntämällä omistuksenpidätys-, irtisanomis- ja eräännyttämisehtoja sekä luotto- ja toimituskieltoa ja komissiomyyntiä. Riskin siirtämiseksi voidaan puolestaan käyttää factoringia myyntisaatavien kaupan muodossa sekä tiettyjen edellytysten täyttyessä solmia kolmikantasopimus, jolla laskutetaan maksukyvyltään heikon tilaajan sijaan tämän loppuasiakasta.