Selkoa Kattilakoskien huumorista : Huumorin rakentuminen Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -teoksessa ja sen selkomukautuksessa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani vertailin Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -teoksen (2013) ja Hanna Männikkölahden mukauttaman selkoversion (2017) huumoria. Tutkin, minkälaisia huumorin rakentumisen keinoja teoksissa on käytetty ja kuinka ne eroavat toisistaan. Keskityin tutkielmassani niin kertovan tekstin kuin kuvituksenkin rakentamaan huumoriin.

Tiedetään, että kuvat selkokielisessä lastenkirjallisuudessa tukevat sekä vitsin että juonen ymmärtämistä, ja tämä ajatus sitoo tässä tutkielmassa käsittelemäni kolme kokonaisuutta eli selkokielen, huumorin ja lastenkirjallisuuden kuvituksen toisiinsa. Selkokielistä kirjallisuutta on yhä tutkittu hyvin vähän, ja tutkielmani teoriatausta rakentui usean eri tieteenalan tutkimuksista. Tutkielmassani hyödynsin selkokielen yleisiä periaatteita, huumorin inkongruenssi- ja ylemmyysteoriaa sekä tutkimuksia kuvan ja sanan suhteesta suomalaisessa lastenkirjallisuudessa.

Analyysini kohdentui huumorin keinoihin teosten kielileikittelyssä ja henkilöhahmojen nimissä, tapahtumissa ja juonenkulussa sekä kohdeteosten erilaisissa kuvituksissa. Selkomukautetun version ollessa uskollinen alkuperäisteokselleen oli huumorin rakentuminen selkomukautuksessa useassa kohdassa selkolukijan näkökulmasta puutteellista. Esimerkiksi kohdeteosteni huumorin ymmärtäminen vaatii lukijaltaan hyvää kielitajua ja rivien välistä lukemisen taitoa, eikä näitä ominaisuuksia selkolukijalla ole välttämättä ollenkaan.

Tutkielmani osoittaa selkokielisen kirjallisuuden tarvitsevan enemmän tutkimusta, ja tutkielmani tulokset herättivät enemmän kysymyksiä kuin antoivat vastauksia. Tutkielmani puoltaa jatkotutkimusta jo pelkästään selkokielisestä kirjallisuudesta, mutta myös esimerkiksi kirjallisuustieteelliseen huumorintutkimukseen yleisesti liitetyn kaksoisyleisön käsitteen roolista selkokirjallisuudessa. Myöskin selkokirjallisuuden moniulotteisia teemoja ja niiden ymmärrettävyyttä käsittelevää tutkimusta olisi hyvä saada selkokirjallisuutta käsittelevän tutkimuksen kentälle. Empiirinen tutkimus selkokirjallisuuden ymmärrettävyydestä olisi myös tarpeen.