Vaikutusten ennakkoarviointi ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen kunnissa
Pekkanen, Niina (2020)
Pekkanen, Niina
2020
Kansanterveystieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004243684
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004243684
Tiivistelmä
Päätösten vaikutusten ennakkoarviointi kuuluu kuntien lakisääteiseen terveyden distämistyöhön. Vaikutusten ennakkoarviointi on menetelmä kuntien päätöksenteon tueksi: sen tavoitteena on selkeyttää päätöksentekoa, auttaa hahmottamaan päätösten vaikutuksia kuntalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä nostaa esille erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnin toteutus on vaihdellut kunnissa. Taustalla voivat olla kuntien erilaiset tavat järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirtyminen tulevaisuudessa maakunnille voi entisestään haastaa kuntien terveyden edistämistä ja vaikutusten ennakkoarviointia.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavan yhteyttä päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnin toteuttamiseen kunnissa. Lisäksi selvitettiin eri taustatekijöiden yhteyttä vaikutusten ennakkoarvioinnin toteutumiseen. Tutkimuksessa käytettiin aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 toteuttamaa tiedonkeruuta kunnan johdolle väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Tiedonkeruuseen vastasi 93 prosenttia (n=273) kaikista Manner-Suomen kunnista. Aineiston kuvailussa on käytetty frekvenssejä sekä keskilukuja. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavan ja taustamuuttujien yhteyttä vaikutusten ennakkoarviointiin selvitettiin ensin ristiintaulukoinnin, khiin neliö -testin sekä Fisherin testin avulla ja sitten edelleen logistisella regressioanalyysillä.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapa oli yhteydessä päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnin toteuttamiseen kunnissa. Itsenäisesti terveyspalvelut järjestävät kunnat ja vastuukunnat olivat aktiivisempia vaikutusten ennakkoarvioinnissa kuin kuntayhtymän jäsenkunnat ja järjestämisvastuun siirtäneet kunnat. Itsenäisesti palvelut järjestävät kunnat ja vastuukunnat olivat vastuun siirtäneitä kuntia todennäköisemmin käyttäneet ennakkoarviointimenetelmää lautakuntapäätösten valmistelussa ainakin joillakin toimialoilla. Itsenäisesti palvelut järjestävät kunnat olivat myös todennäköisemmin tehneet päätöksen ennakkoarviointimenetelmän käytöstä vastuun siirtäneisiin kuntiin verrattuna. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavan yhteys vaikutusten ennakkoarviointiin katosi, kun logistiseen regressiomalliin lisättiin kunnan koko, kuntaryhmitys, huoltosuhde tai suhteellinen velkaantuneisuus. Tästä voidaan päätellä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapa ei yksistään selitä kuntien välistä vaihtelua vaikutusten ennakkoarvioinnin toteuttamisessa. Taustatekijöistä erityisesti kunnan koko ja kuntaryhmitys olivat yhteydessä vaikutusten ennakkoarviointiin. Suuret kunnat olivat pieniä kuntia todennäköisemmin esimerkiksi tehneet päätöksen vaikutusten ennakkoarvioinnin käyttämisestä ja vastaavasti kaupunkimaiset kunnat käyttivät maaseutumaisia kuntia todennäköisemmin ennakkoarviointimenetelmää suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ainakin joillakin toimialoilla.
Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirtäminen yhteistoiminta-alueelle luo haasteita päätösten vaikutusten ennakkoarviointiin kunnissa. Päätöksenteon ja sosiaali- ja terveysalan asiantuntijuuden siirtyminen kunnasta voi heikentää päätöksentekoelinten kykyä tunnistaa ja käsitellä kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä vaikutuksia. Kunnan väestömääräinen koko ja kaupungistumisaste heijastuvat myös mahdollisuuksiin toteuttaa vaikutusten ennakkoarviointia. Suurissa ja kaupunkimaisissa kunnissa suuremmat henkilöstöresurssit edistävät asioiden laajempaa ja monipuolisempaa valmistelua sekä käsittelyä. Tulosten esiin nostamat haasteet kunnissa tulisi huomioida suunniteltaessa alueellista uudistusta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtämistä maakuntatasolle.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavan yhteyttä päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnin toteuttamiseen kunnissa. Lisäksi selvitettiin eri taustatekijöiden yhteyttä vaikutusten ennakkoarvioinnin toteutumiseen. Tutkimuksessa käytettiin aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 toteuttamaa tiedonkeruuta kunnan johdolle väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Tiedonkeruuseen vastasi 93 prosenttia (n=273) kaikista Manner-Suomen kunnista. Aineiston kuvailussa on käytetty frekvenssejä sekä keskilukuja. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavan ja taustamuuttujien yhteyttä vaikutusten ennakkoarviointiin selvitettiin ensin ristiintaulukoinnin, khiin neliö -testin sekä Fisherin testin avulla ja sitten edelleen logistisella regressioanalyysillä.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapa oli yhteydessä päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnin toteuttamiseen kunnissa. Itsenäisesti terveyspalvelut järjestävät kunnat ja vastuukunnat olivat aktiivisempia vaikutusten ennakkoarvioinnissa kuin kuntayhtymän jäsenkunnat ja järjestämisvastuun siirtäneet kunnat. Itsenäisesti palvelut järjestävät kunnat ja vastuukunnat olivat vastuun siirtäneitä kuntia todennäköisemmin käyttäneet ennakkoarviointimenetelmää lautakuntapäätösten valmistelussa ainakin joillakin toimialoilla. Itsenäisesti palvelut järjestävät kunnat olivat myös todennäköisemmin tehneet päätöksen ennakkoarviointimenetelmän käytöstä vastuun siirtäneisiin kuntiin verrattuna. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavan yhteys vaikutusten ennakkoarviointiin katosi, kun logistiseen regressiomalliin lisättiin kunnan koko, kuntaryhmitys, huoltosuhde tai suhteellinen velkaantuneisuus. Tästä voidaan päätellä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapa ei yksistään selitä kuntien välistä vaihtelua vaikutusten ennakkoarvioinnin toteuttamisessa. Taustatekijöistä erityisesti kunnan koko ja kuntaryhmitys olivat yhteydessä vaikutusten ennakkoarviointiin. Suuret kunnat olivat pieniä kuntia todennäköisemmin esimerkiksi tehneet päätöksen vaikutusten ennakkoarvioinnin käyttämisestä ja vastaavasti kaupunkimaiset kunnat käyttivät maaseutumaisia kuntia todennäköisemmin ennakkoarviointimenetelmää suunnitelmien ja ohjelmien valmistelussa ainakin joillakin toimialoilla.
Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirtäminen yhteistoiminta-alueelle luo haasteita päätösten vaikutusten ennakkoarviointiin kunnissa. Päätöksenteon ja sosiaali- ja terveysalan asiantuntijuuden siirtyminen kunnasta voi heikentää päätöksentekoelinten kykyä tunnistaa ja käsitellä kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä vaikutuksia. Kunnan väestömääräinen koko ja kaupungistumisaste heijastuvat myös mahdollisuuksiin toteuttaa vaikutusten ennakkoarviointia. Suurissa ja kaupunkimaisissa kunnissa suuremmat henkilöstöresurssit edistävät asioiden laajempaa ja monipuolisempaa valmistelua sekä käsittelyä. Tulosten esiin nostamat haasteet kunnissa tulisi huomioida suunniteltaessa alueellista uudistusta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtämistä maakuntatasolle.