Mitä nuori mies voi sanoa?: Maskuliinisuuden ilmeneminen nuorten miesten kaverisuhteiden viestinnässä

Abstract

Yhteiskunnassa on käyty aktiivista keskustelua sukupuolirooleista ja sukupuolittuneista käyttäytymismalleista, johon tutkielmani pureutuu selvittämällä nuorten miesten viestinnän normeja kaverisuhteissa. Miestutkimus ja -työ pyrkivät intersektionaaliseen tasa-arvoon yhteiskunnassa, jotta miesten kapea sukupuolirooli muuttuisi hyväksytysti monipuolisemmaksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten miesten viestintää kaverisuhteissa ja selvitetään, minkälaisia normeja nuorilla miehillä on maskuliinisuuteen liittyen. Tutkielma on osa kriittistä miestutkimusta, joka nähdään sukupuolentutkimuksen osana. Tarkastelen nuorten miesten viestintää puheviestinnän teorioiden valossa, hyödyntäen yksityisyyden säätelyn teoriaa sekä sääntöteoriaa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia viestinnän normeja nuorilla miehillä on maskuliinisuudesta kaverisuhteissa. Itsestä kertominen ja tunneviestintä nähdään tärkeinä viestintätaitoina läheisissä ihmissuhteissa, joiksi myös kaverisuhteet lukeutuvat.

Tutkielmassa tarkastelen miestutkimuksen teorioiden valossa maskuliinisuutta ja sen ilmenemistä nuorten miesten viestinnässä. Otan myös huomioon mediassa laajasti esillä olleen Me Too -kampanjan ja selvitän sen vaikutuksia nuorten miesten käyttäytymiseen ja asenteisiin. Tutkielman aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella ja analysoitiin sekä kvalitatiivisella että kvantitatiivisella analyysilla. Tutkimus on puheviestinnän pro gradu -tutkielma, joka lähestyy aihetta kriittisen feministisen miestutkimuksen näkökulmasta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nuoret miehet kannattavan tasa-arvoa ja kokevat tarvitsevansa enemmän monipuolisia miesroolimalleja ja puhetta miesten tunteista niin mediassa kuin kaverisuhteissa. Nuorilla miehillä ilmenee normeja kaverisuhteiden viestinnässä, jotka liittyvät huumorin käyttöön, tunteiden näyttämiseen ja niistä puhumiseen sekä ryhmädynamiikan säilyttämiseen niin, että kavereille ei huomauteta epäasiallisesta käytöksestä tai puheesta, vaan ymmärretään kaveriporukassa vallitsevan omat säännöt ja normit siitä, missä menee hyvän maun ja huumorin raja. Tuloksista nousee esiin myös nuorten miesten taipumus käyttää päihteitä, joka johtaa epäasialliseen käyttäytymiseen. Nuorille miehille on vaikeaa puhua seksistä, seksuaalisuudesta ja parisuhde- sekä perheongelmista kavereilleen. Nuoret miehet eivät pyydä apua ongelmiinsa, vaikka kokevat, että saavat tukea ja tulevat kuulluksi, jos jakavat asioitaan kavereilleen. Maskuliinisuuden normeina pidetään edelleen miehistä ylimielistä käyttäytymistä, johon liittyy se, että tunteista ei puhuta ja apua ei pyydetä helposti. Toksinen maskuliinisuus ilmenee nuorten miesten viestinnässä kaverisuhteissa epäsopivien puheiden ja käytöksen sallimisena. Kuitenkin tulokset osoittavat myös avarakatseisuutta monipuolisemman mieskuvan puolesta.