Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus uudessa lastenmusiikissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella uudessa lastenmusiikissa käytössä olevia tapoja tuottaa tasaarvoista ja yhdenvertaista puhetta sanoituksista välitettävien viestien kautta. Pyrkimyksenä oli täten saada selville, mitä laulujen sanoitukset kertovat lapsuudesta nyky-yhteiskunnassamme. Näiden kysymysten pohjalta tarkasteltiin myös sitä, kuinka tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteemat tulisi ottaa huomioon valittaessa materiaalia varhaiskasvatuksen arkeen. Tutkimuksen teoriatausta koostuu lastenmusiikkikulttuurin ja sukupuolen käsitteen, sekä tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen määrittelystä. Aineisto koostui viidestätoista vuosina 2016-2019 julkaistusta lastenlevystä, joissa uusia lastenlauluja oli yhteensä 176. Aineisto kuunneltiin, jonka jälkeen se analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin luokittelemalla havainnot. Aineistoa tarkasteltiin sanoitusten ja niissä käsiteltävien teemojen näkökulmasta. Tarkasteltaviksi teemoiksi aineistosta nousivat; lastenlauluissa esiintyneet sukupuolittuneet kuvaukset tyttö- ja poikatoimijoista ja heidän mielenkiinnonkohteistaan, kuvaukset vanhemmuuden rooleista sekä yhdenvertaisuutta korostavat ilmaisut. Omana teemanaan tarkasteltiin myös laulajan sukupuolen ja laulun sisällön välistä suhdetta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nykyajan lastenmusiikki sisältää monenlaisia kuvauksia sukupuolesta. Poikia ja miehiä kuvataan lauluissa reippaina ja rohkeina norminrikkojina, siinä missä naispuoliset toimijat esiintyvät lauluissa lähinnä äiteinä, joiden vastuulla on sekä kotityöt, että lastenhoito. Äitiys saa lauluissa korostetun merkityksen ja isät nähdään avuttomina, kotitöissä apua tarvitsevina hahmoina. Myös perhemalli näyttäytyy lastenlauluissa perinteisesti heteronormatiivisena. Tutkimuksesta käy ilmi, että uuden lastenmusiikkimateriaalin sanoitukset vahvistavat osaltaan stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolesta, vaikka myös sukupuolinormeja rikkovaa puhetta löytyi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että jatkuvasti monimuotoistuva yhteiskuntamme edellyttää varhaiskasvattajilta kykyä nähdä näitä lastenkulttuurissa toteutettavia puhetapoja ja käytänteitä, jotta varhaiskasvatuksen toiminnassa käytettävät materiaalit tukisivat osaltaan tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumista.