Idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien suoriutuminen oraalisesta diadokokinesiasta: Monitapaustutkimus

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin, kuinka idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt suoriutuvat oraalidiadokokinesian tavusarjantoistotehtävästä (SMR, sequential motion rate). Kyseessä on monitapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin kymmeneltä Parkinson-potilaalta osana Tampereen yliopiston logopedian tutkinto-ohjelman Kuuluva ääni -hanketta vuonna 2018. Koehenkilöiltä oli aikaisemmin arvioitu Hoehn ja Yahr -luokituksella Parkinsonin taudin vaikeusaste, joka vaihteli välillä 1,5–3 (toispuolinen ja aksiaalinen eli ryhtimuutoksen oireisto – lievä tai kohtalainen molemminpuolinen oireisto, tasapainovaikeuksia, fyysisesti riippumaton). Suoriutumista mittaavia muuttujia olivat maksimaaliset puhe- ja artikulaationopeudet ja tehtävän aikana ilmenneet virheet sekä niiden tyypit. Aineiston analyysissa hyödynnettiin tilastomenetelmiä, kvantifiointia ja virheiden tyypittelyä piirteidensä mukaan.

Tutkimustulokset osoittivat Parkinsonin tautia sairastavien koehenkilöiden maksimaaliseksi puhenopeudeksi 6,6 tavua sekunnissa ja maksimaaliseksi artikulaationopeudeksi 6,82 tavua sekunnissa. Tehtävän aikana ilmenneiden virheellisten tavujen prosentuaalinen osuus oli keskimäärin 6,8 prosenttia. Koehenkilöillä esiintyi tehtävässä epäselviä ja kesken jääneitä tuotoksia (45 %), tavujen ja foneemien omissiota (27 %), perseveraatiota (14 %) ja intruusiota (14 %).

Tutkimuksessa kävi ilmi, että miesten maksimaaliset puhe- ja artikulaationopeudet olivat keskimäärin naisia nopeammat (miehet: 6,95/7,04, naiset: 6,37/6,68 tavua sekunnissa), mutta nopeuksien välillä ei esiintynyt kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää eroa. Lisäksi tutkittavien yksilöllisessä tarkastelussa ilmeni, että vaikea-asteisemmassa Parkinsonin taudissa (Hoehn ja Yahr -luokitus 2 ja 3) maksimaaliset puhe- ja artikulaationopeudet olivat hitaammat kuin lieväasteisemmassa taudissa (Hoehn ja Yahr -luokitus 1,5). Vaikeusasteiden väliset erot eivät kuitenkaan olleet selkeitä.

Tämä tutkimus antaa alustavia viitteitä siitä, kuinka idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt suoriutuvat oraalisesta diadokokinesiasta. Tutkimus tarjoaa terveydenhuollon ammattilaisille, erityisesti puheterapeuteille, suuntaa antavaa normiaineistoa diadokokinesia-tehtävällä mitatuista maksimaalisista puhe- ja artikulaationopeuksista sekä tehtävän aikana ilmenevistä virheistä ja niiden tyypeistä.