Äiti, vartija tulee: Vanajan avovankilan perheosastolla vankeusrangaistustaan suorittavien äitien kokemuksia perheosastosta pienen lapsen kasvuympäristönä

Abstract

Vanajan avovankilan perheosasto on konseptina melko poikkeuksellinen, mutta erittäin tärkeä monille vankeusrangaistustaan suorittaville vanhemmille sekä heidän lapsilleen. Tutkimuskysymyksinä tutkielmassa on, miten Vanajan avovankilan perheosaston arki rakentuu pienen lapsen kannalta, millainen todellisuuskäsitys vankilan perheosastolla vallitsee sekä millaiseksi Vanajan avovankilan perheosastolle sijoittuneet vanhemmat kokevat perheosaston pienen lapsen kasvuympäristönä. Tässä tutkielmassa on kartoitettu perheosaston arkea useasta näkökulmasta luoden syvällisempää ymmärrystä perheosastoon. Tutkielman aineistona on käytetty perheosastolla vankeusrangaistustaan suorittavien vanhempien haastatteluja, tutkijan observointia osastolla sekä keskusteluja osaston työntekijöiden kanssa. Tutkielman analyyttinen ote yhdistää vahvasti empiriaa sekä teoriaa tuoden esille sosialisaatioprosessia, lapsen minuuden kehitystä sekä kiintymyssuhdetta. Tutkielman tulokset on jaettu kuuden pääteeman alle, jotka ovat 1) osaston tilat ja turvallisuus, 2) lapsen etu ja säännöt, 3) pysyvyys ja rutiinit, 4) osaston työntekijät ja vanhempana jaksaminen, 5) lapsen vertaiset sekä 6) vankilan ulkopuolinen verkosto ja perhe. Perheosaston tilat koettiin pääsääntöisesti hyväksi ja turvalliseksi lapselle. Osaston arki rakentuu lapsen edun mukaisesti eikä osastolle sijoittumisen koeta vaikuttavan lapseen kovinkaan negatiivisesti. Osaston sisällä muuttaminen sekä vanhemmuuden vaihteleva tukeminen koettiin haastavaksi. Lapsilla on leikkikavereita vaihtelevasti joko osastolla tai vankilan ulkopuolella kerhoissa. Lapset pyrkivät luomaan osaston toisiin lapsiin vahvojakin tunnesiteitä. Yhteyden pitäminen vankilan ulkopuoliseen perheen verkostoon on melko toimivaa ja riittävää, lapsi saattaa kuitenkin vierastaa isäänsä tai erkaantua hieman muusta perheestä.