Toimialajohtajien käsityksiä mentoroinnista ja sen tukemisesta varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia merkityksiä varhaiskasvatuksen toimialajohtajat antavat mentoroinnille ja minkälaisilla keinoilla mentorointitoimintaa voitaisiin tukea ja ylläpitää kunnissa. Tutkimus oli osa Opetus ja kulttuuriministeriön Opettajankoulutusfoorumin rahoittamaa kärkihanketta ”Mentorointia ja oppimiskumppanuutta varhaiskasvatuksessa”. Hankkeen tavoitteena oli muun muassa syventää ymmärrystä mentorointitoiminnan merkityksestä sekä tuottaa tietoa mentorointitoiminnan kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. Hankkeen myötä pyrittiin kehittämään varhaiskasvatukseen sopivaa vertaismentorointimallia. Tässä tutkimuksessa aihetta lähestyttiin työnantajien ja ylimmän johdon näkökulmasta. Heidän näkemyksensä on tärkeä, sillä he luovat toiminnalle puitteet ja päättävät mentorointitoiminnan järjestämisestä koko kunnan varhaiskasvatuksen tasolla. Tässä tutkimuksessa mentorointimallina oli hankkeen taustalla ollut vuorovaikutteisuuteen ja vertaisuuteen perustuva vertaisryhmämentorointi. Se on todettu useissa tutkimuksissa toimivaksi mentorointimalliksi etenkin kasvatus- ja opetusalalla. Tutkimusten mukaan siitä on saatu tukea etenkin opettajan uran alkuvaiheeseen ja opettajien ammatilliseen kehitykseen. Tutkimuksen aineistona oli hankkeen aikana kerätty aineisto, joka koostui kuuden kunnan varhaiskasvatuksen toimialajohtajien fokusryhmähaastatteluista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin teemoittelua apuna käyttäen. Toimialajohtajat pitivät vertaisryhmämentorointia merkityksellisenä henkilöstön osaamisen kehittämisen muotona varhaiskasvatuksessa. Sen avulla voitiin tukea varhaiskasvatuksen opettajia ja päiväkodin johtajia työuran kaikissa vaiheissa. Vertaisryhmämentoroinnista saatiin apua esimerkiksi perehdytykseen, muutosten tukemiseen ja ammatilliseen kehitykseen. Mentoroinnin järjestämisessä nähtiin myös joitain haasteita ja kunnilta toivottiin tukea mentoroinnin jatkuvuuden varmistamiseksi. Haasteiksi osoittautuivat esimerkiksi toiminnan käytännön järjestelyt sekä mentoreiden koulutus hankkeen päätyttyä. Toimialajohtajat toivoivat kuntien ottavan vastuuta ensinnäkin mentorikoulutuksen järjestämisestä. Lisäksi he toivoivat, että kunta takaisi riittävän henkilöstöresurssin, ajan ja tilan mentorointiryhmien suunnittelulle ja toteutumiselle. Toimialajohtajat toivoivat, että vertaisryhmämentorointi saataisiin pysyväksi osaksi kuntien toimintakulttuuria. Tämä tutkimus tukee aiempien tutkimusten samansuuntaisia myönteisiä tuloksia vertaisryhmämentoroinnin merkityksestä yhtenä ammatillisen kehittymisen menetelmänä. Tämä tutkimus voi rohkaista muitakin kuntia kokeilemaan vertaisryhmämentorointia sekä varhaiskasvatuksen opettajien että johtajien tukimuotona. Näiden tulosten myötä vertaisryhmämentorointia voidaan suositella varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamisen kehittämisen muodoksi läpi työuran.