"Viattoman ja vähän hassunkin näköinen, mutta vaarallinen": Diskurssianalyysi sähköpotkulaudoista verkkouutisissa
Hursti, Lassi (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004233609
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004233609
Tiivistelmä
Vuokrattavat sähköpotkulaudat ovat levinneet kolmessa vuodessa yli sataan kaupunkiin. Oikein hyödynnettynä ne voivat täydentää julkisen liikenteen puutteita sekä sujuvoittaa kaupunkiliikennettä. Tässä tutkimuksessa tarkastelin sähköpotkulautojen läsnäoloa suomalaisessa mediakeskustelussa. Keräsin tutkimusta varten 98 Iltalehden, Ilta-Sanomien, MTV:n ja Ylen vuoden 2019 aikana julkaisemaa sähköpotkulautoja käsittelevää verkkouutista. Analyysimenetelmänäni hyödynsin diskurssianalyysiä. Käytin myös sähköpotkulaudoista tehtyjä ajankohtaisia tutkimuksia analyysini taustoittamiseen.
Varsinainen analyysini jakautui kahteen osioon. Ensimmäisessä osassa tein diskurssianalyysin sähköpotkulautoja käsittelevästä uutisoinnista. Analyysi paljasti median keskittyvän erityisesti sähköpotkulautojen turvallisuuteen sekä sähköpotkulautailijoiden välinpitämättömyyteen liikennesäännöistä. Sähköpotkulaudat näyttäytyivät keskustelussa herkiltä joutumaan onnettomuuksiin, minkä lisäksi niiden käytössä noudatettu ajotyyli keräsi kritiikkiä. Myös sähköpotkulautojen väärinpysäköinnin aiheuttamista haitoista uutisoitiin laajasti. Keskeinen jännite muodostui jalankulkijoiden ja sähköpotkulautailijoiden välille, ja uskon tämän jännitteen purkamisen olevan avainasemassa sähköpotkulautojen menestyksekkäälle yhteensovittamiselle osaksi muuta liikennettä.
Analyysin toisessa osiossa tarkastelin kaupunkiliikenteen hierarkioita sekä kaupungeilla käytössään olevia keinoja sovittaa sähköpotkulaudat menestyksekkäästi osaksi vakiintuneempaa liikennettä. Peilasin näitä teemoja Jenni Kuopan näkemyksiin kaupungissa liikkumisen ennakoimattomuudesta sekä Jeremy Némethin ja Ocean Howellin kirjoituksiin kaupunkitilan normien ulkopuolelle jäämisen seurauksista. Tehokkaimmaksi keinoksi totesin sähköpotkulautojen ajokulttuuriin vaikuttamisen. Myös sähköpotkulaudoille suunnitellun infrastruktuurin, ensisijaisesti pysäköintialueiden, rakentaminen on tärkeää, sillä nykyisellään suomalaisten kaupunkien infrastruktuuri ei ole valmis ottamaan vastaan uusia liikkumismuotoja.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa sähköpotkulautailun hakevan yhä paikkaansa liikenteessä. Mikäli tuota paikkaa ei löydy, sähköpotkulaudoilla on vaarana tulla määritellyksi ulos yleisesti hyväksytystä kaupunkiliikenteestä. Mikäli sähköpotkulaudat kuitenkin löytävät oman roolinsa, niillä on mahdollisuus tulla uudeksi ja joustavaksi osaksi julkista liikennettä.
Varsinainen analyysini jakautui kahteen osioon. Ensimmäisessä osassa tein diskurssianalyysin sähköpotkulautoja käsittelevästä uutisoinnista. Analyysi paljasti median keskittyvän erityisesti sähköpotkulautojen turvallisuuteen sekä sähköpotkulautailijoiden välinpitämättömyyteen liikennesäännöistä. Sähköpotkulaudat näyttäytyivät keskustelussa herkiltä joutumaan onnettomuuksiin, minkä lisäksi niiden käytössä noudatettu ajotyyli keräsi kritiikkiä. Myös sähköpotkulautojen väärinpysäköinnin aiheuttamista haitoista uutisoitiin laajasti. Keskeinen jännite muodostui jalankulkijoiden ja sähköpotkulautailijoiden välille, ja uskon tämän jännitteen purkamisen olevan avainasemassa sähköpotkulautojen menestyksekkäälle yhteensovittamiselle osaksi muuta liikennettä.
Analyysin toisessa osiossa tarkastelin kaupunkiliikenteen hierarkioita sekä kaupungeilla käytössään olevia keinoja sovittaa sähköpotkulaudat menestyksekkäästi osaksi vakiintuneempaa liikennettä. Peilasin näitä teemoja Jenni Kuopan näkemyksiin kaupungissa liikkumisen ennakoimattomuudesta sekä Jeremy Némethin ja Ocean Howellin kirjoituksiin kaupunkitilan normien ulkopuolelle jäämisen seurauksista. Tehokkaimmaksi keinoksi totesin sähköpotkulautojen ajokulttuuriin vaikuttamisen. Myös sähköpotkulaudoille suunnitellun infrastruktuurin, ensisijaisesti pysäköintialueiden, rakentaminen on tärkeää, sillä nykyisellään suomalaisten kaupunkien infrastruktuuri ei ole valmis ottamaan vastaan uusia liikkumismuotoja.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa sähköpotkulautailun hakevan yhä paikkaansa liikenteessä. Mikäli tuota paikkaa ei löydy, sähköpotkulaudoilla on vaarana tulla määritellyksi ulos yleisesti hyväksytystä kaupunkiliikenteestä. Mikäli sähköpotkulaudat kuitenkin löytävät oman roolinsa, niillä on mahdollisuus tulla uudeksi ja joustavaksi osaksi julkista liikennettä.