Henkisen kuormituksen ja voimavarojen yhteys työkykyyn työssäkäyvillä läheishoivaajilla

Abstract

Väestön ikääntyessä perhepiirissä tapahtuva hoiva on lisääntyvä ilmiö yhteiskunnassamme. Hoivan kohteena on useimmiten omat tai puolison ikääntyvät vanhemmat, puoliso tai erityishoitoa tarvitseva lapsi tai muu omainen tai läheinen. Läheistään hoivaa yhä useammin henkilö, joka käy myös ansiotyössä. Samaan aikaan yhteiskuntapolitiikan keskeisenä päämääränä on työikäisen väestön hyvä työkyky ja eläköitymisiän nostaminen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työkykyä yli 50-vuotiailla työntekijöillä, joilla on läheishoivavastuuta sekä tutkia läheishoivan antamien voimavarojen ja henkisen kuormituksen yhteyttä koettuun työkykyyn. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää läheishoivan antamien voimavarojen ja henkisen kuormituksen yhteyttä koettuun työkykyyn 1,5 vuoden seuranta-aikana. Tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa kiinnittämällä huomiota työssäkäyvien läheishoivaajien jaksamiseen työterveyshuollossa, eri organisaatioissa sekä suunniteltaessa kotihoidon palveluita ikäihmisille tai muuten kotihoitoa tarvitseville. Tässä tutkimuksessa käytettiin osaa Tampereen Yliopiston Kohti kaksitahti-Suomea -hankkeen kyselyaineistoa vuosilta 2016 ja 2018. Tähän tutkimukseen sisällytettiin yhden organisaation yli 50 -vuotiaat työntekijät, jotka ilmoittivat olevansa läheishoivaajia (n=219). Aineiston kuvailussa käytettiin frekvenssijakaumia, prosenttiosuuksia sekä keski- ja hajontalukuja. Yhteyksien tarkastelussa käytettiin ristiintaulukointia, Khiin neliötestiä sekä multinomiaalista logistista regressioanalyysia.

Tutkimuksen tulosten mukaan työssäkäyvien läheishoivaajien työkyky jakautui tasaisesti heikon, kohtalaisen ja hyvän tai erinomaisen työkyvyn välillä. Naiset kokivat työkykynsä hieman heikommaksi kuin miehet. Työasemakseen toimihenkilön ilmoittaneista hieman yli puolet koki työkykynsä erinomaiseksi tai hyväksi, kun työasemakseen työntekijän ilmoittaneista 28% koki työkykynsä erinomaiseksi tai hyväksi. Hoivasta voimaa saaminen usein tai lähes aina oli yhteydessä hyvään tai erinomaiseen työkyvyn kokemukseen. Hoivan ja muiden velvollisuuksien yhdistäminen myös kuormitti työssäkäyviä läheishoivaajia. Niistä, jotka kokivat usein tai lähes aina kuormitusta hoivan ja muiden velvollisuuksien yhdistämisestä, 41% arvioi myös työkykynsä heikoksi ja 20% hyväksi tai erinomaiseksi. Niistä, jotka kokivat, että hoivan ja muiden velvollisuuksien yhdistämisestä koituu harvoin kuormitusta tai ei koskaan, lähes puolet arvioi työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi. Heistä heikoksi työkykynsä arvioi kolmannes.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että hoivan ja muiden velvollisuuksien yhdistäminen on kuormittavaa työssäkäyville läheishoivaajille ja se voi vaikuttaa heidän kokemukseensa työkyvystä. Hoivasta saadun voiman kokemus oli yhteydessä parempaan työkykyyn, joten voidaan todeta, että hoivalla voi olla myös positiivisia vaikutuksia työkykyyn. Koska läheisen hoivaaminen on lisääntyvä ilmiö, tulisi työssäkäyvien läheishoivaajien työkykyä tutkia vielä enemmän. Tarvitaan laajempaa kvantitatiivista seurantatutkimusta työssäkäyvistä läheishoivaajista sekä lisätietoa siitä, mitkä asiat tukisivat mahdollisimman hyvää työkykyä eläkeikään asti. Olisi myös tarpeen tutkia, millaiset asiat läheishoivassa tuovat voimavaroja, jotta voitaisi tukea myös heitä, jotka kokevat läheishoivan tuovan enemmän kuormitusta.